Vuosi 2013 pakettiin

Blogin kirjoitus on nykyään kyllä niin olematonta, että mietin jo, että jaksanko kirjoittaa enää ollenkaan. Toisaalta täältä voi joskus myöhemmin tarkistella jotain eli kai pidän tämän edes tässä taustalla mukana.

Viime vuosi oli ja meni ja uutta vuotta menty kohta päivän verran. Viime vuonna taisin laittaa tulostavoitteita tälle vuodelle, mutta nyt päätin, että tälle vuodelle en laita mitään tavoitteita. Niin monen tutun ja vähän tuntemattomampienkin koirat ovat vuoden mittaan sairastelleet tai loukkaantuneet eivätkä voi jatkaa harrastamista. Meillä koirat olivat viime vuonna terveitä ja niiden kanssa pystyi tekemään fyysisessä mielessä ihan niin paljon kuin vain itse jaksoi. Niinpä päätin, että tänä vuonna meidän tavoitteena on pysyä yhtä terveenä kuin viime vuonna, puuhastella paljon ja jos jotain saavutetaan harrastusrintamalla, se on vain plussaa. Pieni notkahdus terveyspuoleen tuli joulun alla, kun Hopilla oli pissatulehdus, mutta se hoitui antibiooteilla kuntoon.

Sen verran viime vuoden tuloksista yhteenvetona, että meidän koirista vuosi 2013 oli Astan vuosi. Paimennuskisoissa starttaaminen ja agilityssa kolmosiin siirtyminen olivat isoja juttuja.

Joululoma on ollut ihanan pitkä ja jatkuu vielä ensi maanantaihin asti. Loma on kyllä tullut tarpeeseen, sillä syksy on ollut etenkin remonttirintamalla raskas. Lisäksi on pitänyt ladata akkuja tätä tulevaa vuotta varten, sillä se tulee sitten taas työrintamalla olemaan kiireinen. Hallilla ollaan käyty usein. Asta ja Entti ovat aksanneet ja Hopi ”tokoillut”. Tokoilu Hopin kanssa on kyllä niin terapiaa mulle ja ilmeestä päätellen myös Hopille. En varmasti tule ikinä saamaan toista tuollaista koiraa, joka edelleen 12-vuotiaana pitää maailman parhaimpana asiana sitä, että saa seurata, tehdä luoksetuloa tai kaukokäskyjä. Varsinaista tokoa en tehnyt Entin kanssa joulukuussa juuri ollenkaan. Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja painuin tavaroiden kanssa pihalle.

Tälle vuodelle on suunnitteilla joitain pieniä asioita, mutta ei mitään suuria mullistuksia. Eniten odotan remontin loppumista ja yläkerran valmistumista. Siitä tulee erilainen. Muuten eletään päivä kerrallaan, ihan sitä tavallista arkea. Nautitaan omasta perheestä, ihanista ystävistä ja maailman parhaista koirista. Se on parasta.

 

 

Hopi 12 vuotta!

Hopilla on tänään syntymäpäivä ja vuosia tulee täyteen jo 12. Vähän on harmaata tullut kuonoon ja korviin, mutta muuten porskutetaan hyvään tahtiin. Missään aisteissakaan ei ole ollut havaittavissa mitään heikentymistä. Hopi on ollut jo pitkään paremmassa kunnossa kuin joitakin vuosia sitten (*kop kop*). Toivottavasti tällä tavalla jatkuu vielä pitkään <3

Blogikirjoitukset ovat kaiken kaikkiaan vähentyneet, kun en jotenkaan jaksa tänne enää päivitellä. Mulla on nykyään käytössä treenikirja, johon merkitsen treenatut ja treenattavat asiat. Se on helppo pitää mukana, niin ei tarvitse kesken harjoituksen miettiä, että mitä sinne blogiin olinkaan kirjoittanut.

Sen verran tulosuutisia meidän perheeseen, että Asta siirtyi lauantaina agilityssa kolmosiin. Radan jälkeen en ollut yhtään varma, että mikä oli lopputulos, mutta niin vain se oli nolla. Yllättävää oli se, että Asta oli kaiken kaikkiaan ainut tuloksen tehnyt, kun muilla rata päättyi hyllyyn. Tästä eteenpäin, sitten joskus, kilpaillaan kolmosissa. Aika hurjaa. Mä tosiaan sain ihan itse nostettua Astan kolmosiin eikä siinä nyt niin tuhottoman monta starttia mennyt ja monta kertaa se nollakin oli ihan käden ulottuvilla :)

Entti on treenannut tokoa. Ääntely seuraamisessa on pienimuotoinen ongelma, jonka kanssa painitaan varmaan aina. Muutamia hyviä vinkkejä olen saanut, joiden avulla asiaa työstetään. Lisäksi Entti on puuhastellut vähän agilitya. Se on kyllä siellä vähän sellainen ”norsu posliinikaupassa”, mutta jos saadaan esteet kuntoon, niin voi olla, että siinäkin lajissa joskus startataan.

Loppuun vähän aikaa sitten otettuja kuvia. Päivänsankarista julkaistaan nyt kaksi yksittäiskuvaa, muut saavat tyytyä yhteen.

PPR1 Asta

Lauantaina Asta ja Sami kävivät pyörähtämässä SBCAK:n Mestaruuskilpailuissa Kiikalassa. Haku, nosto, häkitys ja häkistä ulosajo menivät ihan mallikkaasti. Poispäinajossa ja kuljetuksessa antoivat sitten tasoista muille eli kaasua taas liikaa. Rata kuitenkin läpi pistein 57 ja bonuksena PPR1-tunnus :)

Vaihteeksi pelkästään Hopia

Lampaat lähtivät viikonloppuna Piikkiöstä pois ja vielä perjantaina käytiin treenaamassa. Tällä kertaa Solveign ottamia kuvia on vain Hopista, joka pääsi hetkeksi fiilistemään.

Ensi viikolla on ylimääräinen loma ja tiedossa todennäköisesti pelkkää treeniä koko lajivalikoiman osalta sekä paaaljon ulkoilua. Siitä sitten myöhemmin lisää :)

Asta viis vee

Tai oikeastaan Astalla oli jo eilen synttärit. Viisi vuotta. Se on jo aika paljon ja toisaalta vasta aika vähän :) Siitä on tullut meidän koirista eniten sylissä ja kainalossa viihtyvä. Sellainen, joka vaan haluaisi sohvalla olla lähellä ja aina parempi, jos vielä vähän lähempänä.

Asta pääsi synttärihulinoissaan tänään Piikkiöön lampaille, kun olin sopinut treenit Solveign kanssa. Astalla omat kuviot Samin kanssa ja me harjoiteltiin Entin kanssa.

Ollaan alkusyksyn aikana oltu aika aktiivisia. Me hypättiin kunnolla Entin kanssa paimennuksen pyörteisiin ja käytiin elokuun lopussa Wbc:n järjestämällä paimennuspäivällä Kaisa Hilskan luona. Uusia juttuja ja vanhojen perusasioiden muistuttelua, niillä ollaan nyt menty syyskuun aikana. Omat treenit on sujuneet myös kivasti, punainen lanka on löytynyt jo useimmiten. Entissä on haasteensa, mutta toisaalta se on kiitollinen treenattava aloittelijalle, kun on liikkeissään maltillinen.

Astan kanssa ollaan päästy vähän treenaamaan agilitya, mutta meillä on kisoihin pääsyn suhteen ollut vähän epäonnea. Jokunen aika sitten Asta heitti Raisiossa kunnon voltin kaislikossa lampaita hakiessa, mutta sen jälkeen ei näkynyt päällepäin mitään. Pari viikkoa myöhemmin se alkoi kävelemään epäpuhtaasti. En muistanut tuota kuperkeikkaa ollenkaan, joten olin ihan ihmeissäni, että mitä oli tapahtunut. Onneksi sain pika-ajan Tanjalle, jossa kävikin ilmi, että Astan niskassa oli monta lukkokohtaa. Ja olihan se kipeä kun käsiteltiin, reppana. Tanja sai lukot kuitenkin auki ja epäpuhtaus loppui siihen. Ihan loistavaa! Seuraavana viikonloppuna olisi ollut kisat, mutta ne jäivät luonnollisesti väliin. Josko lokakuussa pääsisi kisoihin. Onnellinen olin kuitenkin siitä, että kyseessä oli ”vain” pahat jumit. Olin jo ehtinyt kuvitella kaikkea aina polvien ristisiteiden paukahtamisesta lähtien.

Entin kanssa startattiin tokossa voi-luokassa. Hyviä juttuja ja onnistumisia, muutama aivan kummallinen kömmähdys, joten treenit jatkuvat. Nyt on ilmeisesti moni muukin haluamassa kisoihin, sillä joitakin ilmoittautumisia on nyt mennyt sivu suun, kun ei ollakaan mahduttu mukaan. Hartaana toiveena olisi, että saisin voittajan pois alta syksyn aikana. Onnistuessaan hyvinkin realistista, mutta Entistä ei koskaan tiedä. Sen kohdalla, kun ei voi olla täysin varma mistään. Se on tullut viimeistään nyt nähtyä.

Tässä lopuksi vielä Solveign ottama kuva synttärisankarista tekemässä sitä, mistä se eniten tykkää <3

Frisbeekoiraksi Puolaan?

Viime sunnuntaina oli tarkoitus mennä Julian järjestämälle frisbeekurssille vain piipahtamaan niin, että Sami ottaisi joitakin valokuvia. Kaikki koirat olivat mukana ja hoitivat turistikoiran virkaa kentän laidalla. Koska oli viimeinen lomapäivä, hieno ilma, tuttuja ja mukavia ihmisiä sekä vielä mielenkiintoiselta näyttävä uusi juttu, niin päivä vähän venähti ja oltiin siellä koko päivä :) Etukäteen olin ajatellut, että frisbee on koiran kropalle tosi kuluttava laji. Siellä on kuitenkin erikseen long distance ja freestyle lajit, joista erityisesti se pelkkien pitkien heittojen kiinni saaminen ei tunnu niin hurjalta, jos vain osaa heittää hyvin.

Jossain vaiheessa toisena kouluttajana ollut Mariusz iski silmänsä Enttiin ja tuli kysymään, että mistä se on, onko se tsekeistä jne. Totesi, että siitä tulisi hieno flyball-ja frisbee-koira, kun se on niin vahvan ja voimakkaan näköinen. Vastasin siihen varmaan aika yllättyneenä, että jaa(?), kun nimenomaan Entin kohdalla olen ajatellut, että se on liian iso noihin juttuihin. Ei kuulemma ollenkaan, päinvastoin.

Mariusz nappasi Entin ja yhden frisbeen mukaan ja paineli kentälle. Ja olipahan suuri yllätys, kun Entistä kuoriutui todellinen frisbeekoira! Se sai 99% kiinni kaikki heitot, puola-suomi keskustelukin toimi käsimerkkien avulla yllättävän hyvin ja Mariusz ylisti sitä.

Välissä oli lounastauko ja sieltä tullessa kuulin, että kohta sulta tullaan kysymään, myytkö Entin Puolaan. Sukutaulukin oli kuulemma jo tsekattu Koiranetistä :D

Mariusz meni vielä lopussa Entin kanssa uudestaan ja edelleen se sai kaikki heitot kiinni. Ehkä se johtuu siitä, että se ei sähellä mitään ylimääräistä ja keskittyy hyvin ottamaan frisbeen kiinni.

Entti jäi lopulta koti-Suomeen eikä lähtenyt valloittamaan puolalaisia frisbeekenttiä :P Sen verran Sami kuitenkin asiasta innostui, että meni itse vielä maanantain kurssille, harjoitteli heittoja, harjoitteli Entin kanssa, osti frisbeet ja on nyt viikon aikana treenannut ahkerasti :)

Itse yritin samaa tokon kanssa ja voi ahdistus tai asenteellisuus. Kun koira ei suhtaudu siihen vakavasti tai ota sitä ”työnä”, niin tuskallista on. Paimennus on työtä, frisbee ilmeisesti vakavaa puuhastelua ja tokossa voikin sitten keksiä kaikenlaisia juttuja mun päänvaivaksi. No, sinnitellään ja mennään kokeisiin katsomaan järjestetäänkö kaikille hupia vai ei ;)

Ja se, joka sanoi, että tokoa ei voi tai kannata opettaa heti pennusta lähtien koiralle, joka alkaa myös paimentamaan, on ihan höpö höpöä. Sekä Astalle että Entille on hinkattu tokoa pikkupennusta lähtien eikä ne edes muista pellolla sanaa toko.

Entti tutustumassa uuteen lajiin puolalaisen opettajansa kanssa :)

  

     

Raportti Juvan reissusta

Someron kisoissa Outi ehdotti, että jos lähdettäisiin Juvalle 20.-21.7. kisaamaan neljän ykkösluokan radan verran. Koska Asta ja Sami olivat Somerolla olleet samalla aaltopituudella, meillä oli kesälomareissu tekemättä ja bonuksena Outi tarjosi vielä majapaikkaa mökiltään, niin ilmoitin Astan jälki-ilmoittautumisena Juvalle.

Lähdettiin viikko sitten perjantaina Ristiinaan Outin mökille. Eikä ollut pöllömpi paikka. Ihana mökki Saimaan rannalla. Kyllä kelpasi ja koirat olivat tietysti ihan onnessaan päästessään uimaan. Lauantaina oli aikainen herätys, kun kisat alkoivat jo 9.00 ja Sami jälki-ilmoittautuneena oli ensimmäisenä. Tosin paikan päällä ilmaantui toinenkin myöhemmin ilmoittautunut, joten Sami starttasi toisena.

Paikka oli Severi ja Johanna Hirvosen tila Inkilänhovi. Hieno paikka ja mukavasti järven ympäröimänä, niin pääsi uittamaan koiria ratojen jälkeen ja muutenkin.

Ekalla radalla Sami vähän unohti käskyjä eikä ollut ihan niin kartalla (*ei kerrota sille, mutta epäilen, että jännitti niin kovin*). Aika loppui häkillä. Rata kuitenkin läpi pistein 40 ja 13.sija. Hakukaari 18/20, nosto 8/10, kuljetus ohjaajalle 7/20, kuljetus 7/30 ja häkiltä tosiaan aika. Yhteensä kilpailijoita oli jokaisessa lähdössä n. 25. Lampaat olivat kaikkien mielestä haastavia ja diskejä tuli 8 kpl. Ne eivät antaneet mitään ilmaiseksi, menivät koiran alta pois, samoin ihmisen, ja häkityksessä piti malttaa ja malttaa ja toisaalta tehdä töitä. Jos koiran sai pidettyä hanskassa, ne olivat oikeinkin kivoja. Vaikka Severi itsekin sanoi, että lampaat eivät pysähdy vaikka koira pysähtyisi, niin kyllä ne itse asiassa pysähtyivät, jos koira ei nyt ihan älyttömästi niitä ajanut ja riekuttanut.

Toiselle radalle mennessä Sami jo tiesikin mitä tuleman pitää ja oli hoksannut pari asiaa nostoon liittyen tai miten käskyttää Astaa. Tältä radalta pisteitä jo 51 ja 8. sija. Hakukaaresta ja nostosta tuli täydet pisteet. Kuljetuksesta ohjaajalle jo 14/20. Kuljetuksessa Asta menetti taas eniten pisteitä. Siitä jälleen vain 7/30. Tälläkin radalla loppui aika häkillä.

Kotimatkalla poikettiin Samin ja Outin kanssa Mikkelin Siwassa ja voin todeta, että olipahan kokemus, myyjän osalta. Jutut olivat melkoisia ja pystyimme vain seisomaan ja nyökkäilemään huvittuneina niille. Huipennuksena ehkä se, että oli aikeissa kysyä meiltä kaikilta paperit, kun hihnalla oli muutama siideripullo :D

Ilta meni mökillä päivän ratoja videolta katsoessa, saunoessa ja hyvää ruokaa syöden. Niin, ja pitihän siellä Saimaassa pulahtamassa käydä. Mitään muuta ei edes kaivannut.

Sunnuntaiaamuna herätys taas aikaisin ja takaisin pellon reunalle. Samilla varmempi fiilis ja Asta henkisesti tiukalla, jotta paketti pysyisi kasassa. Näytti paremmalta kuin lauantaina. Hausta ja nostosta taas täydet eli 20/20 ja 10/10. Kuljetuksesta ohjaajalle 12/20. Kuljetuksesta sen sijaan vain 6/30 eli huonommat pisteet kuin lauantaina. Mietittiin pisteiden tultua, että missä meni vikaan, kun näytti ihan ok:lta. Häkillä Sami tsemppasi kunnolla ja sai kuin saikin eläimet häkkiin ja pisteitä 10/10. Yhteensä 58p. ja tuolla sijoituttiin jo neljänneksi.

Huonot kuljetuspisteet jäivät harmittamaan sen verran, että kisan jälkeen Sami kävi kysymässä tuomarina toimineelta Severiltä osaisiko hän kertoa mistä pisteet meni ja mitä Sami voisi viimeisellä radalla tehdä toisin ja parantaa. Muistilaput olivat tallella ja niistähän oli helppo tarkistaa. Hyviä vinkkejä tuli mm. linjalla pysymisestä ja kommentteja muistakin pistemenetyksistä.

Severin sanat mielessä Sami meni viimeiselle radalle. Hausta taas täydet, nostosta ”vain” 7/10. En muista mistä tässä meni pisteet, mutta Sami sanoi tienneensä. Kuljetus ohjaajalle oli jo 15/20 ja mikä parasta, varsinainen kuljetus 21/30. Tähän tuli siis huimasti parannusta! Häkillä väänsivät hetken lampaiden kanssa menevätkö vai eivät, mutta menivätpäs ja siitä pisteitä 7/10. Yhteensä hienot 70p. ja tällä sijoituttiin jo kolmanneksi! Vähänkö olin ylpeä, pakko myöntää. Suurimmat kehut saa Sami, sillä ohjaus parani koko viikonlopun aikana ja käskytkin alkoivat olla jo niitä ihan normi käskyjä. Astalle pisteet siitä, että se oli aika kiltti kuitenkin ja monet kehuivat sitä siitä, että sillä ei keitä yli (=pure tms.), vaikka lampaat kaahottaisivat miten tahansa tai kun sillä itsellään on välillä liikaa vauhtia. Kiva oli myös kuulla, että kisa- ja lampurikonkarit olivat kehuneet sitä <3

Hyvillä mielin ajettiin vielä yhdeksi yöksi Outin mökille (taas sen Siwan kautta ja uudet jutut ja paperien kysymiset ;) ). Käytiin vadelma- ja mustikkametsässä (masentavaa, kun meillä marjat on pieniä nököjä ja tuolla valtavan kokoisia) ja tekaisin illalla vielä yöpalaksi ja Astan palkintosijoituksen kunniaksi marjakakun. Maanantaina arvottiin mihin lähdetään ja illalla huomattiin olevamme Tampereella Miisan luona, mikä tällaiselle epäspontaanille ihmiselle oli iso juttu ;) Sekin oli hurjan kiva ratkaisu.

Nyt vielä muutama päivä lomailua ja sitten takaisin töihin. Ihan tosi monipuolinen loma on ollut!

Vähän kuvia lopuksi reissulta.



Hopikin jaksoi seurata tai pitäisikö sanoa uskalsi, jos ei liikaa korotettu ääntä.


Asta pääsi omien ratojen jälkeen seuraamaan muiden ratoja.


Tässä kuvassa näkee hyvin eron Entin ja Astan välillä ja tällaista se on muutenkin. Toinen on skarppina aina ja kaikkialla ja toinen nukkuu… :P


Asta ja Astan palkinnot

Lomakuulumisia

Loma on edennyt jo yli puolen välin. Koirien kanssa ollaan puuhattu ahkerasti, mutta loman alkupuoliskolla aikaa meni myös häiden valmisteluun. Me siis menimme Samin kanssa naimisiin viime lauantaina. Nyt yritän tottua uuteen sukunimeen, Samuelssoniin :)

Astan kanssa kävin ennen loman alkua juhannuksena Tuorlassa agikisoissa. Yli kahden kuukauden kisatauko ja melkein saman verran treenitaukoa teki sen, että mulla oli se viimeinen terä hukassa. Tuloksina suora 5, 10, 15 ja hyl. Kokeiltiin myös ekan kerran hyppyrataa, mutta se saa toistaiseksi olla vielä pitkään se ensimmäinen. Olin ihan hukassa ja myöhässä ja meno sen mukaista.

Paimennusta ollaan harjoiteltu ahkerasti. Astalla on viimeisen kuukauden sisään tapahtunut jotain, sillä siitä on tullut aika kuuliainen ja ohjeet vastaanottava. Saimme peruutuspaikat viime keskiviikon Spky:n kisoihin sekä Astalle että Entille. Entin radasta ei jäänyt kovin paljon kerrottavaa, sillä se teki jo heti haussa sen, että kurvasi kohti lampaita. No, näitä ollaan nyt treenattu eikä vastaavaa ongelmaa, tyypillisesti tietystikään, olla saatu harjoituksissa esille.

Lampaat olivat tolpalla aika hektisiä ja yrittivät lähteä vähän joka suuntaan. Asta teki hienon pelastuksen itse. Se oli jo matkalla hakemaan ja samaan aikaan lampaat olivat lähteneet ihan toiseen suuntaan, mutta niin se pikkukoira vaan kävi kääntämässä ne kohti Samia ja pysähtyi vielä käskystä. Hakukaaresta 18/20 ja nostosta 9/10. Kuljetuksesta ohjaajalle tuli 15/20. Odotetusti vaikein osio oli varsinainen kuljetus, koska Asta puskee lähelle ja sillä on kiire. Siitä meni eniten pisteitä eli saaliina 11/30. Häkissä tuli myös pieniä kiemuroita, mutta sinne ne loppujen lopuksi menivät ja siitä pisteitä 4/10.

Yhteensä pisteitä tuli 57 ja näillä Asta sijoittui viidenneksi. Tärkeintä kuitenkin oli se, että kisoihin tuli mentyä, Asta oli kuulolla, vaikkakin kaasu vähän herkässä ja Sami sai ajettua radan läpi.

Tiistai ja eilinen oltiin Rymättylässä ja rakennettiin treenirata pellolle. Rata rakennettiin kakkosluokan mittojen mukaan ja haku oli 150m. Asta teki koko radan läpi, sillä muutoksella ykkösluokkaan verrattuna, että ajoi kaikki kuljetukset poispäinajona. Toimii sillä huomattavasti paremmin, kuin perinteinen kuljetus. Enttikin treenasi ja sillä tosiaan onnistuivat haut ihan ok. Sen puutteena on nostossa se, että sen tasapaino ohjaajalle ei ole välttämättä varma ja se ei vielä osaa kuljetuksessa suuntakäskyjä. Jollei lampaat lähde suoraan kohti ohjaajaa, saattaa mennä aikamoiseksi vääntämiseksi. No, senkin treenit jatkuu.

Viime viikolla käytiin Jaanan kanssa tekemään metsätreenit. Entille ja Cindille jäljet ja kaikille esineruutu. Jaana varoitteli, että käärmeitä löytyy ja heti Cindin jäljen alussa törmäsinkin isoon rantakäärmeeseen. Onneksi ei ollut kyy, mutta sekin nostatti hetkellisesti pulssia. Entin jälki oli suora ja siellä oli muutamia nameja. Nosti tosi maltillisesti, sitten alkoi vauhtiakin löytymään, mutta suoritui ihan mallikkaasti. Juteltiin Jaanan kanssa jatkosuunnitelmista ja siitä kannattaako Entille laittaa nameja, kun se ei välttämättä niitä syö ja jos syö, niin pyörii aina sen jälkeen ennen kuin jatkaa matkaa. Esineruutu meni hyvin.

Rymättylässä tein jäljen viereiselle pellolle. Vasta sitä talloessa totesin, että melko haastavat olosuhteet aloittelijalle, mutta poiskaan en viitsinyt tulla. Pelto oli ihan rutikuiva, kenkien alla maa vain pölisi. Lisäksi alkukesästä pellolla oli ollut lampaita, joten kasoja oli siellä täällä ja kaiken kruunasi hyvin voimakas tuuli. Laitoin nameja muutamiin kohtiin.

Jälki vanheni noin puoli tuntia ja sitten mentiin. Entti nosti sen hyvin, ajoi hyvin, mutta hukkasi sen pienessä mutkassa. Ajattelin jo, että nyt se ei löydä sitä enää, mutta löysipäs. Loppumatka meni ok ja purkki löytyi lopusta. Lampaiden kasoista se ei välittänyt mitään. Suurempi ongelma oli varmasti kova ja pyörivä tuuli sekä kuiva maa. Namit kannattaa varmaan jättää nyt kokonaan pois. Entti on jotenkin keskittyneempi eikä tosiaan pyöri syömisen jälkeen vaan menee kuin juna koko matkan. Kyllä siitä jälkikoiran saisi :) Hiljaa hyvää tulee, ehkä ensi kesänä. Tämä kesä on ollut aika lammas- ja tokopainotteinen.

Lomaa on vielä runsas viikko jäljellä. Aina se menee liian nopeasti ja kauheesti vielä olisi tekemistä. Toisaalta taas loma on tähän asti ollut aika ihana.

Kesä rullaa

Meille ei kuulu mitään erityistä. Kuumaa on, mutta niin on muillakin. Vähän saamaton olo, kun päivisin ei jaksa tehdä mitään ja illalla pihalla ollessa hyökkää armeijallinen hyttysiä kimppuun.

Astan olin ilmoittanut Lohjan toukokuun kisoihin, mutta se meni ja aloitti juoksun 1,5kk etuajassa juuri samana iltana, kun maksu oli maksettu. Ei nyt ihan mene meidän kisa-/treenisuunnitelmat niin kuin piti, kun ensin meni kynsi, sitten tuli juoksu ja kohta alkaa ohjatuista treeneistä kesätauko.

Entille olen suunnitellut tokokisoja elokuulle, jos vaan mahdutaan mukaan. Kaukot ovat ottaneet pienen harppauksen eteenpäin, mutta niiden kanssa saa silti tehdä paljon töitä. Tunnarikaan ei ole täysin valmis, mutta hyvällä mallilla. Mielentila vaihtelee, mutta pääasiassa ihan hyväksyttävän hyvää.

Lampaiden kohdalla ristiriitaiset fiilikset puskee taas pintaan. Haluaisin, että voitaisiin käyttää koiraa oikeisiin töihin omilla lampailla joka päivä. Treenaaminen muiden lampailla tasaisella pellolla, vaikkakin useamman kerran viikossa, ei sytytä niin paljon kuin pitäisi, kun siitä puuttuu mulle se viimeinen järkevä pointti. Ja se pointti on se, että treenaamalla saisi hyötyä käytännön töihin, kun ei niitä lampaita ihan huvikseenkaan ole kiva juoksutella ees taas. Näillä nyt kuitenkin pitää mennä. Harmi, kun ei olla jossain Keski- tai Etelä-Euroopassa. Siellä vois helposti ottaa niitä omia lampaita tai juoksuankkoja takapihalle. Meilläkin kun sitä pihaa on pienen laitumen verran.

Tässä pari kuvaa Sannan lampaista; oxfordeja ja texelvauvoja.