Saariretket ja Entille avoimen luokkavoitto

Perjantai oli syksyn yksi mukavimmista päivistä, kun päästiin jälleen kerran hakemaan lampaita saarista pois. Puoli kymmenen lähdettiin Metsähallituksen veneellä Rymättylästä. Mukana koirista olivat Asta, Entti ja Sannan Tinka. Suuntana oli ensin Pähkinäinen.

Perillä jakaannuttiin useammaksi porukaksi, koska lampaatkin olivat useammassa laumassa. Pikkuhiljaa keräiltiin niitä ympäri saarta ja ensimmäiset 30 lähtivät veneellä Rymättylään. Me jäätiin hakemaan loput ja pitämään aloillaan niitä, jotka eivät ensimmäiseen kyytiin mahtuneet.

Toisella kierroksella saatiin loput lampaat mukaan ja hypättiin itsekin veneeseen. Vietiin lampaat Rymättylän rantaan, vene tyhjäksi ja nokka kohti Maisaarta. Siellä piti lampaat hakea kauempana olevalta laitumelta ja kuljettaa pihojen ja rakennusten väleistä.

Astalla oli tällä reissulla iso rooli ja hyvin se hommansa hoitikin. Miina oli loukannut jalkansa ja Sanna joutui ottamaan Tinkan tuuraamaan. Hyvin Tinkakin jaksoi, vaikka ikää on jo yli 12v., mutta Astalle tuli sitten suurempi työosuus. Entti harjoitteli lähinnä lähityöskentelyä. En luota siihen vielä niin paljon, koska tuollaisten villien lampaiden kanssa pitää koiran olla aika varma. Entti ei tee mitään tyhmää, jahtaa tai pure, mutta sillä voi toisinaan olla hankalissa tilanteissa suunnat hakusessa enkä todella ala tuollaisissa tilanteissa testailemaan.

Astalle on tullut kesän aikana varmuutta myös kauempana työskentelyyn. Rymättylässä Sami ja Asta harjoittelivat vielä hakemalla isomman pässipoikaporukan sisälle. Kivoilla lampailla nosto ja kerääminen sujuu nätisti vielä parissa sadassa metrissäkin.

Tänään olikin sitten vuorossa Entin avoimen luokan kisat TSAU:lla. Koiria oli kuusi ja Entin suoritusvuoro kolmas. Paikallaanolon alussa meni pitkän aikaa ennen kuin päästiin itse liikkeeseen. Yksi koira oli ensin hukassa, sitä odoteltiin ja sitten se tuli meidän viereen, joten paikkoja vaihdeltiin uudelleen. Virittelin Entin huolella ja se olikin ihan tilanteen tasalla. En huomannut vilkaista sen takaosaa ja ilmeisesti se oli ihan vinossa. Maahan se meni siis ihan vinoon. Pään laittoi hyvin alas ja pysyi siinä koko ajan. Tästä olin tosi, tosi iloinen, koska se on ollut niin vaikeaa. Seuraavalla kerralla pitää vaan muistaa vilkaista sinne taaksepäin. Tästä 9.

Omalle vuorolle sain viriteltyä Entin mielestäni hyvin. Seuraaminen lähti hyvin liikkeelle. Yllättäen oikealle käännöksissä ei ollut niin tarkkana mukana ja teki taas ”entit” eli kävi tökkäämässä mua takapuoleen ennen kuin palasi sivulle. Juoksuosuus oli melkoista pomppimista, välillä ihan kaikilla neljällä tassulla ilmaan. Häntä kyllä heilui koko ajan. Joku ei vaan ottanut tätä kauhean vakavasti ;) Tästä 8.

Liikkeestä maahanmenoon virittelin, mutta ilmeisesti Entti ei kuunnellut tai keskittynyt, koska seuraamisessa oli ihan eri tuntuinen, kuin normaalisti liikkeen yhteydessä. Niinpä se käskyn saatuaan teki täydellisen liikkeestä istumisen. Onneksi olin sen verran hereillä, että käännyin ja toistin käskyn. Entti putosi hyvin maahan. Sitä kohti kävellessä se haisteli maata (*paha, paha, paha*), sivulle hyvin. Tästä 7.

Ilmeisesti otti tuosta kaksoiskäskyhässäkästä vähän painetta, koska tuon jälkeen alkoi kuulua pientä piippausta. Luoksetulossa olisi mun mielestä voinut pysähtyä vähän napakammin, mutta siitä silti 10.

Seisominen meni ihan ok, siitä 9. Vähän seuraaminen oli sellaista holtitonta.

Noudossa annoin voimakkaan ”odota”-käskyn, koska on viime aikoina hieman nytkähdellyt heiton aikana. Nyt pysyi hyvin, vähän törmäsi kapulaan, toi eteen hyvin, mutta siirtyi sivulle liikkurin käskystä. Pisteitä mun mielestä liikaa, 9,5.

Kauko-ohjausta jännitin etukäteen ehkä eniten, koska on välillä saattanut jumia. Nyt jumeista ei ollut tietoakaan vaan ponnahti ylös oikein hyvin. Tästä 10.

Estehyppy meni taas ihan hyvin. Siitä 9,5. En tiedä mistä puolikas meni.

Tuomari selitti pitkät pätkät jokaiselle suorituksen jälkeen. Meille sanoi, että ”olipa se vauhdikas ja tämän vuoksi tuli pieniä pisteiden menetyksiä”. Oma ajatukseni oli, että tietyissä liikkeissä Entti ei ollut ihan tilanteen tasalla ja sitten esim. siitä maahanmenon sanomisesta otti hieman itseensä. Hessu Hopo vaatii siis hieman lisää aikaa ja hiomista. Kokonaisvaikutuksesta 9, yhteensä 182p., KP sekä luokkavoitto. Nyt nenät kohti voittajaa. Tämän vuoden tokotavoitteet olivat tässä :)

Ekat startit kakkosissa

Ensimmäiset kakkosten startit takana eikä me mokattu kovin pahasti tai nolattu itseämme :)

Ekalta radalta tuli vitonen. Rata oli oikeesti tosi helppo, mutta lopun kuuden (!) esteen suora vähän hämmästytti, kun ajattelin, että kakkosissa on enemmän kiemuroita. Rata meni tosi näppärästi, kontakteilta lähti vasta luvalla, kepit onnistui, mutta vikalta loppusuoralta yksi rima alas. Plaah. Se oli ihan mun moka. Loppusuora ei muutenkaan ollut kovin kaunista katsottavaa, kun jostain syystä Asta ei edennyt vaan jäi odottamaan mua ja pari ylimääräistä pyörähdystä tuli esteiden välillä.

Toinen rata ei myöskään vaikuttanut mitenkään mahdottomalta. Siellä oli sentään välistäveto ja pimeään putkeen meno, mutta tuollakin radalla viiden esteen loppusuora ja vielä eri tuomari. Mokasin heti alussa. Päästin kahden esteen jälkeen valssatessa Astan vähän liian pitkälle, se oli se puolen sekunnin viivästys ja ylimääräinen hyppyeste, hylly. Voi rähmä. Aika kiva oli huomata, että sen sijaan, että olisin heittänyt hanskat tiskiin, niin mulle tuli sellainen lisäraivo ja mentiin rata tosi hienosti ja tarkasti loppuun. Kaikki pimeät putket, kontaktit, kepit, välistävedot ja loppusuora meni nappiin. Ei virheen virhettä. Vähänkö me oltiin hyviä :)

Kolmas rata ei sekään ollut mitenkään erityisen vaikea. Siellä mokasin sitten ihan perusjutussa. Lähetin Astan muurille enkä varmistanut, että se on lukinnut sen, kun lähdin jo itse siirtymään sivulle, joten se tuli siitä ohi. Muurin jälkeen oli hyppy ja sitten kepit, jossa meni toisesta välistä sisään. Tämä toistuu nyt melkein 100%:sti. Jos juuri ennen keppejä tulee joku virhe ja säätäminen, ei Asta mene kepeistä oikein sisälle eli sille iskee epävarmuus.

Saldona siis 5, 10 ja hyl. eikä ne nollat olleet mitenkään mahdottoman kaukana :o

P.s. Perjantain paimennukset meni tosi kivasti molemmilta koirilta. Asta harjoitteli jakoja ja hakua sokkona eli niin, ettei se nähnyt lampaita. Entti harjoitteli perussuuntia, sisäflänkkejä, pysähtymistä seisomaan ja maahanmenoon nopeutta. Ja pennut oli tietty supersöpöjä <3

Asta 4 vuotta

Asta täyttää tänään neljä vuotta. Nytkö sen pitäisi viimeistään olla aikuinen ja käyttäytyä sen mukaisesti? Asta ja Entti ovat meillä se tehokaksikko, joiden aikuismaisuudesta ei kyllä ole tietoakaan. Tosin mummoikään ehtinyt Hopikaan ei taida sellaisesta tietää, vaikkei noiden kahden toilailuihin osallistukaan niin aktiivisesti.

Vaikka kahden vuoden ikäero on vähän liian vähän, jos miettii kouluttamisia, käytöstapojen opettamista yms., niin arkielämässä noilla on kahdestaan kyllä hauskaa.

Asta viettää syntymäpäiväänsä mitenkäs muuten kuin pääsemällä paimentamaan. Me taas siinä sivussa ihastellaan suloisia bc-pentuja (Huom! Meille ei ole tulossa neljättä koiraa ;)

Tokaluokkainen :)

Niin siinä vaan kävi, että mun pienet kuiskaukset ja hönkäilyt viimeisestä nollasta tulivat toteen jo eilen ATT:n kisoissa. Kaksi starttia oli tiedossa, joista ensimmäisestä napsahti nolla ja toinen startti muuttui lahjakortiksi.

Tuomarina oli Eija Berglund. Rata vaikutti muutamasta kohdasta vähän hankalalta ja erityisesti yksi kohta mietitytti pitkään. Onni on, kun on oman treeniryhmän vetäjä paikalla ja sain Santulta tarvittavia vinkkejä siihen. Radalla suunnitelma ei sitten ihan loppuun asti pitänytkään, kun jämähdin taas liian pitkäksi aikaa paikoilleni, mutta siitä tilanteesta kuitenkin selvittiin. Yritin mennä jämäkästi ja jokaista kohtaa tarkasti ohjaten, koska olen nyt saanut kuulla olevani ihan liian lepsu, ohjausta jarrutteleva ja löysä. Osa kommenteista tulee treeneistä, osa kotoa ;) Kontaktit meni puomia lukuunottamatta hyvin. Siinä tein taas jotain ihan kummallista ja Asta lähti ilman lupaa. Ihan hyvinhän se sen ottaa ja pysähtyy, mutta livistää matkaan. Tajusin, että jännitän niitä jostain syystä ihan hirveästi enkä tee yhtään samalla tavalla koiraan luottaen kuin treeneissä. No, varastamisen seurauksena jäin vähän jälkeen ja toiseksi viimeiselle esteelle Asta tuli hakien, väärästä hyppylinjasta ja räiskäisi siitä jotenkin vain yli. Onneksi se osaa hypätä hyvin, kerätä jalat tuollaisessakin tilanteessa jotenkin niin, ettei rimat lennä, joten vielä viimeinen este ja nollalla maaliin. Tuolla radalla sijoituttiin toiseksi.

Jes, me tehtiin se. Me ollaan nyt kakkosluokassa. Ei siihen loppujen lopuksi mennytkään niin kauan. Ehdin ilmoittamaan Astan viime viikolla tulevan viikon lauantaille kolmeen starttiin ja nyt me joudutaan starttaamaan kakkosissa. Sinne ei olla mitenkään valmiita, mutta mennään nyt katsomaan, kun kerran maksettu on.

Aika huippua, että meillekin kaikista mutkista ja harmituksista huolimatta on löytynyt yhteinen laji. Nyt vaan pitää saada ohjaajan fysiikkaa parannettua ja motivaatiota sen kasvattamiseen lisättyä, jotta kehtaa kakkosissa kisata.

Radan jälkeen ajettiin suoraan Raisioon ja laskettiin viimeisen kerran yhdeltä laitumelta lampaat. Koska niitä oli niin vähän, niin treenattiin myös molempien koirien kanssa. Asta sai siis taatusti omasta mielestään parhaimman palkinnon ja olihan se tyytyväisen näköinen pikkukoira <3

Kirjoitusinto kadoksissa

Enpäs ole jaksanut kirjoittaa blogia ollenkaan. On niin paljon tekemistä eikä blogin kirjoittelu ole innostanut yhtään. Jotenkin nyt on sellainen vaihe, että en jokaisesta treenistä jaksa tänne kirjoittaa mitä tehtiin tai pitäisi tehdä. Ehkä pitäisi.

Astan kanssa mennään viikonloppuna jälleen kisaamaan ja jollei juoksu ala, niin seuraavanakin viikonloppuna. Ääneen uskallan ihan hiukan kuskaista, että toiveena olisi saada se viimeinen nolla vielä syksyllä, niin jatketaan kakkosissa sitten joskus. Yritän kuitenkin olla ottamatta sen suurempia paineita siitä, sillä tiedän, että joskus se kuitenkin tulee.

Treenit ovat menneet vaihtelevasti. Lähinnä pientä alakuloa tuo se, että mun oma fysiikkani on niin onnetonta ja pitäisi tehdä ihan hirveästi töitä sen kanssa, että kaikki kiemurat, käännökset ja juoksemiset onnistuisi. Astassa ei sitten mitään vikaa olekaan. Se menee sinne minne ohjaan.

Entin kanssa sain koepaikan ja toivotaan, että kaikki menee nappiin ja saataisiin avoin-luokka suoritettua pois alta. Kaukokäskyt on oikeastaan ainut, mikä on välillä tökkinyt treeneissä, kun ei ole noussut heti ylös.

Paimennuskausi alkaa lähestyä loppuaan. Sekä Piikkiön että Raision lampaat alkavat pikapuolin olla kaikki taas Rymättylässä. Entti kehittyi kesän aikana tosi paljon. Silmää saatiin hyvin vähennettyä ja suunnat opetettua. Astakin meni harppauksen eteenpäin ja sen sanavarastoon kuuluvat nykyään sanat ”hallinta” ja ”kuuntelu”. Ensi kesänä Sami menee kisoihin. Ilmoitan ne vaikka salaa, jollei muuten :)

Hopi jatkaa hömpöttelytreenaamista ja mukana kulkemista entiseen tapaan. Sen liikkumisesta on alkanut huomaamaan, että vanhuus alkaa vähitellen tulla vastaan. Hyvinhän se on voinut (*kop kop, ei ontumisia*) ja entiseen tapaan koheltaa, mutta esim. tasapaino ja kehon hallinta ei ole niin kovin hyvää. Tosin sitä se ei ole ollut koskaan eli muutokset näkyvät varmasti nopeasti.