MH-luonnekuvauksessa

Viime perjantaina töiden jälkeen suunnattiin Tiinan kanssa auton nokka kohti Kuopiota. Tarkoituksena oli osallistua lauantaina poikien kanssa MH-luonnekuvaukseen. Meillä on näköjään tapana tehdä kerran vuodessa tuollaisia vähän kauemmaksi suunnattuja matkoja, vaikka ehkä lähempänäkin olisi tarjolla vastaavia. Viime vuonna tehtiin se täsmäisku Seinäjoen näyttelyyn :)

Yövyttiin Cumulus-hotellissa ja syötiin hyvin sekä illalla että aamulla. Aamiaispöydässä ollessamme soi puhelin ja pyydettiin, että voisimmeko tulla mahdollisimman nopeasti paikalle. Ensimmäinen koira oli jossain jumissa matkalla ja toisen koiran omistaja peruuttanut osallistumisen. Vähän iski ahdistus, kun oltiin suunniteltu, että mennään hyvissä ajoin paikalle, ulkoilutetaan koirat ja katsotaan edellinen koira ennen Enttiä. Pikaisesti siis Maaningalle, ilmoittautuminen ja koirien ulkoilutus. Edellisen koiran suoritus jäi katsomatta.

Kuvaus alkoi sirun tarkistamisella ja sen jälkeen käveltiin kerran yleisön ympäri ja mentiin testinohjaajan (TO) luokse. Kirjoitan tähän kohta kohdalta osiot. Videomateriaaliakin on olemassa ja lisään ne tänne jossain vaiheessa.

1a Kontakti; tervehtiminen: 4, ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b Kontakti; yhteistyö: 4, lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta
1c Kontakti; käsittely; 3, hyväksyy käsittelyn
2a Leikki 1; leikkihalu; 4, leikkii- aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
2b Leikki 1; tarttuminen; 3, tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
2c Leikki 1; puruote ja taisteluhalu; 3, tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/ korjailee otetta
3a Takaa-ajo 1.kerta; 1, ei aloita
3b Tarttuminen 1.kerta; 1, ei kiinnostu saaliista
3c Takaa-ajo 2.kerta; 1, ei aloita
3d Tarttuminen 2.kerta; 1, ei kiinnostu saaliista
4 Aktiviteettitaso; 4, tarkkaavainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen
5a Etäleikki; Kiinnostus; 3, kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
5b Etäleikki; Uhka/aggressio; 1, ei osoita uhkauseleitä
5c Etäleikki; Uteliaisuus; 1, ei saavu avustajan luo
5d Etäleikki; Leikkihalu; 1, ei osoita kiinnostusta
5e Etäleikki; Yhteistyö; 1, ei osoita kiinnostusta
Entti meni etäleikkijän luo lopulta ja otti häneltä lelun, mutta aika oli jo mennyt umpeen, joten sen vuoksi kaikki kohdat merkittiin 1:ksi. Kuvaajat siis painottivat tätä, etten ihmettele, että miksi niin on kuvattu, kun se kuitenkin sinne meni.
6a Yllätys; pelko; 2, kyykistyy ja pysähtyy
6b Yllätys; puolustus/aggressio; 2, osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä
6c Yllätys; uteliaisuus; 4, menee haalarin luo, kun ohjaaja on edennyt puoliväliin
6d Yllätys; jäljelle jäävä pelko; 2, pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla
6e Yllätys; jäljelle jäävä kiinnostus; 2, pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla
7a Ääniherkkyys; pelko; 3, väistää kääntämättä pois katsettaan
7b Ääniherkkyys; uteliaisuus; 4, menee räminälaitteen luo, kun ohjaaja on edennyt puoliväliin
7c Ääniherkkyys; jäljellejäävä pelko; 1, ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita tai väistämistä
7d Ääniherkkyys; jäljellejäävä kiinnostus; 1, ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan
8a Aaveet; puolustus/aggressio; 2, osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä
8b Aaveet; tarkkaavaisuus; 4, tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja
8c Aaveet; pelko; 4, on enimmäkseen ohjaajan takana, vaihtelee paon ja kontrollin välillä
8d Aaveet; uteliaisuus; 5, menee katsomaan ilman apua
8e Aaveet; kontaktinotto aaveeseen; 4, ottaa itse kontaktia avustajaan
9a Leikki 2; leikkihalu; 4, leikkii- aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
9b Leikki 2; tarttuminen; 3, tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
10 Ampuminen; 1, ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön

Kaiken kaikkiaan olin Entin toimintaan oikein tyytyväinen. En oikein osannut odottaa etukäteen siltä mitään, koska harvemmin arkielämässä tulee esimerkiksi aaveita vastaan. Niidenkin kohdalla se toimi omasta mielestäni kauhean järkevästi. Se puhahteli ensin ja siirtyi sitten mun taakse haukkumaan. Aaveiden pysähdyttyä, päästiin taluttimesta irti ja Entti meni itse niiden luokse. Aaveilla on kädet ilman mitään suojia, joten kun Entti pääsi haistamaan kättä, se totesi, että jaa, nämä olikin vain ihmisiä ja sitten heiluikin jo häntä.

Räminälaitteen kohdalla se ei kauheasti hätkähtänyt ja meni sen jälkeen suoraan mun suureksi kauhuksi nostamaan jalkaansa viereiseen puuhun :D Ja mä kun yritin selittää, että nyt pitää suhtautua asiaan kuuluvalla vakavuudella.

Kuvaajina toimivat Jorma Kerkkä ja Mikael Laine. Maaningan maja oli kyllä tosi hieno paikka. Heillä on omaa maata 4ha, hieno ja lämpimä mökkirakennus, rantasauna, jne. Eipä ole kovin monella muulla koiraseuralla tuollaisia maita ja tiloja.

Kiva kokemus kaiken kaikkiaan :)

Viikko maalaiselämää

Voisikohan jostain saada vuorokauteen ylimääräisiä tunteja..? On niin paljon tekemistä, jotka jää tekemättä tai siirtyy, kun ei vaan ole aikaa. Ja nyt en tarkoita koirajuttuja vaan ihan kaikkea mahdollista. Tokoa en ole tehnyt yhtään Entin kokeen jälkeen ja Astalla alkoi viikko sitten juoksu, joten agilitykin on tauolla. Toisaalta nyt tuntuu siltä, että tauko tekee mulle vain hyvää. Koko kesä on treenattu aikamoisella teholla, niin nyt tuntuu siltä, että pitää vähän ladata toko- ja agilityakkuja.

Akkujen latauksesta puheenollen, sain kyllä tavallaan latautua melkein koko viime viikon. Sanna ja Mikko lähtivät lastensa kanssa Turkkiin ja meidän piti mennä pitämään seinät pystyssä keskiviikosta eteenpäin. Tilanne kuitenkin muuttui ja Sami meni Rymättylään töiden jälkeen jo maanantaina ja minä sitten perässä tiistaina.


Entin äiti Miina

Ajattelin, että olisin ehtinyt tokoilla, vähän ottaa agilitya kentällä ja ainakin jäljestää, kun oli niin mahtavat lyhyet pellot ihan vieressä. En tehnyt mitään noista. Sen sijaan me käveltiin pitkiä lenkkejä ihanassa syysilmassa, käytiin sienimetsällä, tehtiin lampolassa töitä ja Sami treenasi paimennusta joka päivä, viikonloppuna kaksikin kertaa päivässä. En usko, että koirat kaipasivat muita lajeja. Joka aamu ennen töiden alkua käytiin aamulampolassa ja siellä Asta ja Entti saivat aina auttaa, kun piti siirtää lampaita tieltä pois. Töiden jälkeen sitten treenausta ja illalla vielä iltalampola ja samat auttamisjutut koirilla. Lenkit vielä päälle, niin ei kyllä ollut mehujakaan jäljellä mihinkään muuhun treenaukseen.


Sienimetsällä

Asta ja Entti olivat innokkaita apureita sisällä. Asta on kehittynyt sisätöissä kivasti, vaikkei niitä pääse juurikaan harjoittelemaan. Se irrotti lampaat uudesta säilörehupaalista (piti aina katsoa, ettei kukaan ole jäänyt toisten alle tms. jumiin) tosi nätisti vain puskemalla niitä reunoista irti. Yhtään ei käyttänyt hampaita eikä siinä tilanteessa pitänytkään, kun lampaat kyllä väistivät.

Lisäksi se piti lampaat hyvin paikoillaan, kun uusia paaleja tuotiin traktorilla. Enttikin oli näissä hommissa mukana, mutta sillä on vielä opittavaa. Ne olivat usein Astan kanssa vierekkäin ja jos Entin ohi yritti lammas, Entti selkeästi mietti, että mitäs tässä nyt pitäisi tehdä, kun on kuitenkin käsketty olla maassa. Asta taas oli jo toiminut siinä vaiheessa. Se singahti omalta paikaltaan nopeasti toiselle puolelle lampaan eteen, käänsi sen ja palasi sen jälkeen omalle paikalle. Eikä sille todellakaan olla tuollaista opetettu. Taisi vaan turhautua, kun työkaveri vaan pohtii ja analysoi, eikä laittanut tassua toisen eteen ;)


Asta löysi sieniretkellä lammikon ja se piti tietysti koekäyttää

Sami harjoitteli Peten neuvojen mukaan ja koko treeniviikon avainsanat olivat hallinta, paine ja kuri. Asta otti yllättävänkin herkästi painetta ja toimi sen jälkeen tosi upeasti. Entin kohdalla taas hahmotin Peten tarkoittamaa tahmeutta paremmin. Se reagoi kyllä paineeseen herkästi, mutta tietty jähmeys haittaa. Sitä on vaikea selittää, se vaan pitää oppia näkemään. No, kivasti sekin joka tapauksessa kulki, vaikka Sami väänsikin sen kanssa jopa enemmän kuin Astan.

Viikko maalaiselämää oli kyllä taas niin ihanaa. Sunnuntaina koitti paluu arkeen ja kaupunkilaiselämään. Asta olisi varmasti ensimmäisenä jäänyt ahkerasti jatkamaan työntekoa lampaiden kanssa…ja niin kyllä me muutkin…


Tinka, Miina, Entti, Hopi ja Asta

 

 

 

Henkisiä oivalluksia

Käytiin Valkeakoskella Peten luona tsekkauttamassa tilanne koirien paimennuksen osalta. Petehän kävi toukokuussa Sannalla kouluttamassa ja kesä mentiin hänen neuvojen mukaan.

Astalle tehtiin luopumistreenejä ja ne sujuivatkin kivasti. Oli hyvä, että oltiin molemmat mukana. Opin näkemään Astan reaktioita paremmin Peten kertomana ja pystyn jatkossa huutelemaan sieltä laidalta ehkä jotain järkevää ;) Koiran kanssa paimentaessa kun menee energiaa ja huomiota omaan liikkumiseen, koiran tarkkailuun ja sitten lampaisiin. Välttämättä ei heti harjoitteluvaiheessa näe niitä oikeita tilanteita tarpeeksi nopeasti, jotka taas minä näin helpommin.

Asta luopui lampaista yllättävän helposti, mutta Peten mukaan sitä piti painostaa vielä vähän lisää. Samin pitäisi päästä alussa henkisesti ihan reippaasti koiran yli. Nyt pääsi kyllä, mutta liian vähän tai jätti tavallaan kesken, jolloin Asta lisää potkua ja yrittää päästä Samin yli tai ainakin tasoihin. Eli tavallaan tasatilanteessa molemmat joutuvat taistelemaan enemmän, kun toinen yrittää aina päästä toisen ohi. Sitten kun on aina tarpeeksi ylhäällä koiraan nähden, ei koira enää jaksa taistella vastaan ja tulevaisuudessa tarvitaan painetta vähitellen vähemmän. Tämä asia pitää muistaa harjoituksissakin tai laskennoissa aina, kun vain on mahdollista. Pitää siis muistuttaa Astaa siitä kumpi sitä hommaa pyörittääkään.

Näillä luopumistreeneillä Asta meni kaarella tosi rauhallisesti, tasapainopisteessä pysähtyi hetkeksi miettimään ja lähti rauhallisesti kohti. Tuo toimintatapa täytyy siis pitää kirkkaana mielessä.

Entti sitten taas, no, Entti sai arvion ”kuminauha” ja ”vähän tahmea”. Se meni kuin juna tai dieselkone. Se ei nosta itseään juurikaan, mutta ei myöskään laske. Pete olisi toivonut saavansa siitä enemmän reaktioita aikaan, mutta tällä kertaa niitä ei ainakaan saatu. Enttihän on toisaalta arkielämässä ja kaikessa muussakin tekemisessä sellainen tasainen suorittaja. Se ei tosiaan nosta kierroksiaan mihinkään äärettömiin sfääreihin.

Toisaalta todettiin porukalla, että se on mennyt keväästä hurjasti eteenpäin, jolloin kurssilla mietittiin, että miten sen katseen saisi irti lampaista. Nyt se kyllä menee kaarella hyvin, edelleen tasaisesti kuin juna, mutta se pitäisi silti saada ajattelemaan enemmän. Pete laittoi Entin liinaan ja kokeili itse mennä sen kanssa, jolloin se lopulta menikin vähän paremmin ja ajatuksella. Mekin siis kokeillaan Entille liinaa, jos sen kautta saisi ajatuksia siirtymään koiraan asti ;) Entti nyt on nimensä mukaisesti Entti. Wikipedian kuvaus menee aika nappiin:” Entit eivät olleet kiireisiä olentoja, he tekivät kaikkea oman aikansa; jopa heidän kielensä on kiireetöntä.”

Hyviä oppeja tai sanotaanko, että taas tuli tajuttua asiasta jotain. Paimennuksen isoin asia on loppujen lopuksi henkinen oivallus ja kun henkinen yhteys ja paineen taso ovat koiraan nähden tasapainossa, niin loppuhan on vaan teorian opettamista. Nyt pääsin nimenomaan Astan kohdalla konkreettisesti näkemään ja sitä kautta taas tajuamaan eron, kun se paimentaa Samia kuunnellen ja kunnioittaen tai kun se yritti ottaa ohjat omiin käsiin.

p.s. Koirat kävivät Tanjalla hoidettavana. Hopi vähän yleisjumissa, mutta ihan kohtuu kunnossa, kun ajattelee Hopia noin yleisesti. Entillä jotain pientä, mitkä aukesi ihan hyvin. Asta sitten tuhannen solmussa ja uutta aikaa pukkaa. Ongelmat johtuvat osittain varmaan lisääntyneestä agilityn treenaamisesta, mökillä sattuneesta liukastumisesta ja saarireissulla tapahtuneesta voltista. Hoidon jälkeen on kuitenkin ollut jo heti parempi :)

Tässä vielä kesältä kuva Entistä ja Entin äidistä Miinasta