Henkisiä oivalluksia

Käytiin Valkeakoskella Peten luona tsekkauttamassa tilanne koirien paimennuksen osalta. Petehän kävi toukokuussa Sannalla kouluttamassa ja kesä mentiin hänen neuvojen mukaan.

Astalle tehtiin luopumistreenejä ja ne sujuivatkin kivasti. Oli hyvä, että oltiin molemmat mukana. Opin näkemään Astan reaktioita paremmin Peten kertomana ja pystyn jatkossa huutelemaan sieltä laidalta ehkä jotain järkevää ;) Koiran kanssa paimentaessa kun menee energiaa ja huomiota omaan liikkumiseen, koiran tarkkailuun ja sitten lampaisiin. Välttämättä ei heti harjoitteluvaiheessa näe niitä oikeita tilanteita tarpeeksi nopeasti, jotka taas minä näin helpommin.

Asta luopui lampaista yllättävän helposti, mutta Peten mukaan sitä piti painostaa vielä vähän lisää. Samin pitäisi päästä alussa henkisesti ihan reippaasti koiran yli. Nyt pääsi kyllä, mutta liian vähän tai jätti tavallaan kesken, jolloin Asta lisää potkua ja yrittää päästä Samin yli tai ainakin tasoihin. Eli tavallaan tasatilanteessa molemmat joutuvat taistelemaan enemmän, kun toinen yrittää aina päästä toisen ohi. Sitten kun on aina tarpeeksi ylhäällä koiraan nähden, ei koira enää jaksa taistella vastaan ja tulevaisuudessa tarvitaan painetta vähitellen vähemmän. Tämä asia pitää muistaa harjoituksissakin tai laskennoissa aina, kun vain on mahdollista. Pitää siis muistuttaa Astaa siitä kumpi sitä hommaa pyörittääkään.

Näillä luopumistreeneillä Asta meni kaarella tosi rauhallisesti, tasapainopisteessä pysähtyi hetkeksi miettimään ja lähti rauhallisesti kohti. Tuo toimintatapa täytyy siis pitää kirkkaana mielessä.

Entti sitten taas, no, Entti sai arvion ”kuminauha” ja ”vähän tahmea”. Se meni kuin juna tai dieselkone. Se ei nosta itseään juurikaan, mutta ei myöskään laske. Pete olisi toivonut saavansa siitä enemmän reaktioita aikaan, mutta tällä kertaa niitä ei ainakaan saatu. Enttihän on toisaalta arkielämässä ja kaikessa muussakin tekemisessä sellainen tasainen suorittaja. Se ei tosiaan nosta kierroksiaan mihinkään äärettömiin sfääreihin.

Toisaalta todettiin porukalla, että se on mennyt keväästä hurjasti eteenpäin, jolloin kurssilla mietittiin, että miten sen katseen saisi irti lampaista. Nyt se kyllä menee kaarella hyvin, edelleen tasaisesti kuin juna, mutta se pitäisi silti saada ajattelemaan enemmän. Pete laittoi Entin liinaan ja kokeili itse mennä sen kanssa, jolloin se lopulta menikin vähän paremmin ja ajatuksella. Mekin siis kokeillaan Entille liinaa, jos sen kautta saisi ajatuksia siirtymään koiraan asti ;) Entti nyt on nimensä mukaisesti Entti. Wikipedian kuvaus menee aika nappiin:” Entit eivät olleet kiireisiä olentoja, he tekivät kaikkea oman aikansa; jopa heidän kielensä on kiireetöntä.”

Hyviä oppeja tai sanotaanko, että taas tuli tajuttua asiasta jotain. Paimennuksen isoin asia on loppujen lopuksi henkinen oivallus ja kun henkinen yhteys ja paineen taso ovat koiraan nähden tasapainossa, niin loppuhan on vaan teorian opettamista. Nyt pääsin nimenomaan Astan kohdalla konkreettisesti näkemään ja sitä kautta taas tajuamaan eron, kun se paimentaa Samia kuunnellen ja kunnioittaen tai kun se yritti ottaa ohjat omiin käsiin.

p.s. Koirat kävivät Tanjalla hoidettavana. Hopi vähän yleisjumissa, mutta ihan kohtuu kunnossa, kun ajattelee Hopia noin yleisesti. Entillä jotain pientä, mitkä aukesi ihan hyvin. Asta sitten tuhannen solmussa ja uutta aikaa pukkaa. Ongelmat johtuvat osittain varmaan lisääntyneestä agilityn treenaamisesta, mökillä sattuneesta liukastumisesta ja saarireissulla tapahtuneesta voltista. Hoidon jälkeen on kuitenkin ollut jo heti parempi :)

Tässä vielä kesältä kuva Entistä ja Entin äidistä Miinasta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>