Asta oli paras…

… ja meni ja voitti TSAU:n kakkosluokan agiradan! Tuli kyllä vähän puskista. Meille voitto kakkosluokassa ja vasta kolmas kisa..? Ei se ihan täydellisen sujuva rata ollut, mutta erityisen iloinen olen siitä, että tehtiin onnistunut takaakierto (mun elämäni eka kisoissa), kepeille Asta jarrutti kovasta vauhdista (Jes!) ja kontakteilta lähti vasta luvan kanssa.

Toinen rata tuntui vaikeammalta ja siellä oli enemmän kaikenlaisia kiemuroita. Suoritus levisi lopulta kohtaan, jossa ajauduin ihan liian pitkälle saattamaan ja jäin sitten seuraavassa kohdassa liikaa jälkeen. Sen seurauksena Asta hyppäsi yhden hypyn väärin päin.

Tajusin tässä pohtiessani, että en oikeastaan taaskaan jännittänyt juurikaan. Pari kertaa olen jännittänyt ykkösluokassa niin paljon, että tuntui, etten saa henkeä eikä jalat liiku, mutta eilen ei ollut mitään tuollaista. Voi olla, että hommaan vaikuttaa se, etten voi käyttää aikaa juurikaan jännittämiseen, kun Asta vaatii 100% huomion odotteluaikana. Lisäksi koen, että jos pääsen näkemään radan hyvissä ajoin ennen tutustumista enkä lähde ensimmäisten joukossa, niin saan käytyä sen niin monta kertaa päässä läpi, että on jotenkin suht varma olo. Outoa silti, kun tunnetusti olen suuren luokan jännittäjä.

Asta oli radalla taas oma kiva itsensä. Kun ohjaan oikein, Asta menee tosi nätisti, kuuntelee kivasti, hyppää hyvin, jne. Kun menin toisella radalla sössimään ohjausta, tuli sieltä välittömästi pari ponnekasta ilmaisua siitä, että voisitko nyt edes yrittää ;)

Meidän treeniporukalla oli ihan superpäivä. Jaana ja Doomi tekivät tuplanollan lauantaina, Julia ja Eino ykkösluokassa yhden nollan, Karoliina ja Maximus taas kakkosluokassa peräti kaksi nollaa ja sitten Astan yhden nollan :)

Hopi 11 v.

Hopilla oli tänään syntymäpäivä. Aloitettiin jo eilen juhliminen sillä, että se pääsi hallille mukaan. Tänään vielä uudestaan ja oli se onnellinen! En varmaan koskaan saa toista tuollaista koiraa, jonka silmät loistaa noin suuresta innosta, kun saa tehdä tokoa.

Hopi on pysynyt kuluneen vuoden hyvässä kunnossa ja tästä olen kyllä tosi onnellinen, koska Hopin kohdalla se ei ole mikään itsestäänselvyys. Mieleltään se on edelleen kuin pikkupentu, mutta fyysisiä ongelmia jännitän. Niitä kun tulee vanhoille koirille joka tapauksessa ja Hopilla se puoli ei edes alunperin ole ollut priimaa. Kuitenkin, tällaisia hyviä vuosia on toivottavasti vielä edessä…

*Meinasin melkein unohtaa*
Lokakuun lopussa pidettiin pienimuotoinen pentuetapaaminen F-pentueen osalta ja saatiin siis ikuistettua sisarukset samaan kuvaan. Kovin ratkiriemukas ei tapaaminen sisarusten osalta ollut eli hyvin on taidettu pärjätä ilmankin nämä vuodet ;) Mutta hyvin onnistuivat kuvan ottamisen ajan teeskentelemään, että muita ei ollut olemassakaan. Oli tosi mukavaa, että saatiin tapaaminen järjestettyä ja kiva oli nähdä, että kaikki sisarukset olivat vielä voimissaan. Kiitos Annalle kuvasta!

Seita, Hopi ja Tino

Videopäivityksiä

Vihdoin saatiin koneelta ulos videot syksyn tapahtumista ja tässä ne nyt sitten ovat. Videokuva on kyllä armoton. Astan kanssa kädet heiluu mihin sattuu ja oma juokseminen näyttää ajoittain tosi töksähtelevältä. Entin kanssa taas nykii kädet ja pää ihan liikaa, joten noihin ylimääräisiin apuihin pitää kiinnittää huomioita :) Harjoitukset jatkuu…

Astan agikisa

Entin tokokoe

Entin MH, osa 1
Entin MH, osa 2

Back to basics

Älä oleta, että voit jatkaa siitä mihin ennen taukoa jäit tai jopa suoraan vaikeuttaa harjoituksia. Tällä viikolla loppui tauko sekä agilityn ja tokon osalta ja mä vaan reteesti oletin, että hommat jatkuu siitä mihin yli kuukausi sitten jäätiin. No ei jatkunut.

Keskiviikkona oltiin Astan kanssa agilitytreeneissä. Oma liikkuminen tuntui siltä, kuin olisi ollut kymmenen kilon puntit jaloissa ja tahmealta se varmaan näyttikin. Huitelin käsillä minne sattuu ja sitten ihmettelin, että miksi Asta ei mene putkeen, kun käsi näyttää kohti kattoa. Asta taas oli taantunut keppien kohdalla eikä osannut mennä vaikeista kulmista ollenkaan. Tai ei se ole koskaan hyvin osannut, mutta nyt ei mennyt edes helpotettuna. Käsky kävi, että kaikki vapaa-aika pitää jatkossa käyttää keppien treenaamiseen tai sitten mun pitää opetella juoksemaan niin lujaa, että olen aina ennen Astaa kepeillä ohjaamassa sen oikeaan väliin. Voi varmaan miettiä kumman vaihtoehdon valitsin ;)

Tänään oli lyhyempi työpäivä ja sen kunniaksi mentiin sitten hallille harjoittelemaan mitäpä muuta kuin keppejä. Otin ohjurit avuksi ja niistä huolimatta Asta yritti alussa mennä väärään väliin. Tarpeeksi toistoja, niin johan alkoi sujumaan ja lopussa myös ilman ohjureita. Lisäksi palkkailin kontakteilta ja tein jotain samoja ohjauskuviota mitä keskiviikon treeneissä, mutta en tiedä sille nimeä. Kädet meni kuitenkin oikein ja Asta sinne minne pitikin :)

Meillä oli Julian kanssa sovittu tokotreenit, joten aloitin herättelemään Enttiä taas tokojuttuihin. Aika puihinhan ne meni, mutta kivaa oli. Entti on kyllä niin uros ja niin putkiaivo. Aloitin siis suoriltaan siitä mihin ennen taukoa jäätiin ja kokeilin jopa vaikeampia juttuja. Sitten kun ei osannut eikä tajunnut mitä pyysin, niin alkoi kuulumaan jo piippaustakin. Miksi mun pitää aina kantapään kautta tajuta, että Enttiä ei vaan voi vetäistä tauolta kylmiltään ja yrittää tehdä suoriltaan vaikeita juttuja. Julia myös häiriköi kiitettävästi (ihan tarkoituksella ;) ) ja sekin pitää ottaa ohjelmistoon jatkossa. Ehkä tosin vähän lievemmällä tyylillä, ettei pikkupojan pää mene ihan sekaisin.

Illalla menin vielä kuokkimaan belgitreeneihin ja siellä tehtiin hyppynoutoa, ruutua ja seuraamista. Kahdessa ensimmäisessä ei mitään erityistä, mitä nyt noutojen kohdalla pitää jatkossa vaan muistaa aina palkata heitosta eikä päästää kapulalle. Seuraamisessa sain hyviä vinkkejä takapään käyttöön ja ylipäätään pitää ottaa siinä nyt tehokuuri. Oletettavasti käännökset paranee, kun takapää tulee paremmin mukaan. Kiva oli päästä treenaamaan vähän vieraampien kanssa, niin tulee uusia ajatuksia ja ideoita.

Tästä se agilityn ja tokon treenaus taas vähitellen käynnistyy :)

Torstaina oli Astan rokotuskäynti ja nappasin Hopin samalle reissulle mukaan yleistarkistusta varten. Ajattelin, että kun se tulee jo 11v., niin voisi vähän kuunnella sydäntä, ottaa verikoetta, jne. Kaikki oli oikein hyvin; sydän hakkasi reippaasti, ylimääräisiä patteja ei löytynyt, sisäelimet tuntui tunnusteltaessa ihan ok:lta ja verikoetuloksissakaan ei mitään erityistä. Aavistuksen harmaakaihia oli molemmissa silmissä, mutta silti kuulemma ikäisekseen hyvännäköiset silmät. Kaiken kaikkiaan Hopi sai arvosanaksi 10+. Toivottavasti jatkuu samaa rataa vielä pitkään. Tiistaina oli myös pikainen pentuetapaaminen, mutta siitä kuvien kanssa joskus toiste tarkemmin :)