Voihan, kun keksin ehkä toimivan keinon

Maanantai-iltana istuin ahdistuksen kanssa alas ja aloin miettimään miten hyvät kaukot ja Entin saisi mahdutettua samaan lauseeseen. Pohdinnan tuloksena ahdistus joutui lähtemään ensin teoriassa ja treenin jälkeen kokonaan.

Tuumasta toimeen. Poistin ensin takapalkan. Se ei selvästikään ole toiminut niin kuin olisi pitänyt. Oikeastaan Entti etenkin S-I vaihdossa on mennyt herkästi vinoon, jolloin ajatus ei ole ollut asennonvaihdossa vaan palkassa. Ja Entti pitää nimenomaan saada _ajattelemaan_. Laitoin Entin asemiin ja imurin putken vielä esteeksi eteen, osittain itseni, osittain Entin takia.  Sitten naksu ja namit käyttöön.

Ensimmäisessä I-S vaihdossa ponnahti reippaaseen ryhtiin, takajalat pysyivät kuitenkin paikoillaan. Menin palkkaamaan, mutta Entin piti ensin luopua kunnolla namista eikä mitenkään päin houkuteltaessakaan saanut tavoitella vaan pikemminkin kääntää katsetta pois. Yes:llä sai luvan ottaa. Tällä tavalla namikättä ”väistäessään”, se automaattisesti siirsi painoa taaksepäin ja S-I vaihto onnistui aika näppärästi. Toistoja, toistoja ja toistoja ja sieltähän alkoi löytyä toivottua huonoryhtisyyttä :)

Mietin myös tarkasti omia käsimerkkejä ja yritän tehdä niistä vieläkin selkeämmät. Sisällä tehdään nyt tätä jumppaa sekä namista luopumista ja ulkona kuuriluonteisesti vain M-I-M vaihtoja, jotta saan ahdistuksen häviämään, varmuuden takaisin ja harjoiteltua taas pitkältä matkalta.

Eilen tehtiin toistoja ja tänään myös ja toistaiseksi näyttää paremmalta kuin ennen. Ei se auta märehtiä ongelmista (oli kyseessä mikä tahansa asia, ei siis pelkästään koirajuttuja) vaan miettiä miten sen saa ratkaistua tai asiat etenemään toivottuun suuntaan. Itse olen vähän kärsimätön ja haluaisin asioiden toimivan suht nopeasti, joten tällainen harjoittelu parantaa kyllä mun hermorakennetta ;) Tää on ehkä yksi niitä tokon koukuttavia puolia. Vielä kun saisi samanlaisen fiiliksen tunnariin ;P

Tänään oli vielä Astan kanssa agitreenit. Siinä kyllä tuppaa usko loppumaan kesken, kun kroppa ei käänny, niin se ei käänny ja kädet lepatteli löysästi eri suuntiin. Asta parka. Treenikaverit yritti kyllä parhaansa mukaan neuvoa ja opastaa, siitä heille iso kiitos…

Voihan kaukot

Ja voihan ahdistus. Alan totisesti olemaan epätoivoinen Entin kaukojen osalta. Se ei vaan opi eikä tajua. Mietin jo, että pitäisikö opettaa sille sekatekniikka ts. seisomisessa siirtäisi jalat taaksepäin…

Ongelma on nimenomaan I-S ja S-I vaihdot. Entillä on aina ollut takapalkka, seisomisessa en käytä enää käsimerkkiä vaan pelkkä suullinen ja eilenkin se _käveli_ muutamia askeleita eteenpäin ja oli selkeästi sen näköinen, että mä en tajua! Metrin päästä onnistuu joo, mutta jos lisään matkaa kahteen, ei tajua enää. Olen ollut tosi tarkka etäisyyden lisäämisessä, mutta silti koko homma hajoaa, jos matkaa tulee vähänkään lisää.

Jollei Entti suoranaisesti siirry eteenpäin, niin sitten se ainakin venyttää itsensä kunnon ylvääseen ryhtiin, josta on ihan mahdotonta siirtyä taaksepäin niin, että takajalat pysyisi paikoillaan. Taisin viime kirjoitukseen laittaa, että ulkona ottaa nyt painetta eikä mikään ihme, jos on yhtä pihalla kuin viereinen lumiukko.

Painonsiirtoja pitäisi harjoitella, mutta mä en osaa opettaa. Kaiken kaikkiaan sen takapään käyttöä pitäisi vahvistaa ja muistuttaa, että sillä on myös takajalat, mutta miten? Christa näytti syksyllä sitä jumppaamista, mutta tollasen ison, aikuisen rotjakkeen kanssa en vaan osaa. Ollaan me kuitenkin yritetty. Olen nyt tehnyt tätä nyt 2,5 vuotta eikä me edistytä.

Apua!?!

 

Tiivistelmä viimeiseltä viikolta

Harjoitukset on jatkuneet ja tässä jotain yhteenvetoa. Viime viikon lauantaina käytiin Karoliinan kanssa hallilla. Karoliinalla oli tosi kiva harjoitus, jonka kiemuroista selvittiin yllättävän kivasti Astan kanssa. Sunnuntaina mentiin Entin kanssa yhteistreeneihin, jossa alun mielentilan virittelyt onnistui, mutta seuraamisen hinkkaaminen ja kaukot saivat aikaan piippausta. Jostain syystä Entti ahdistuu nyt ulkona tehtävistä kaukoista. Sisällä taas ennakoi vaihtoja tosi herkästi, mutta on hiljaa. Yksi lisäsyy taisi olla myös se, että pitkästä aikaa oli muita, vieras paikka ja ehkä sitten keskittyminen ei niin täydellistä, en tiedä.

Sunnuntain jälkeen olin jotenkin tosi ärsyyntynyt. Niinpä maanantaina treenasin Espoossa p-paikalla yleisen hälinän keskellä. Meni hyvin, varmasti ja mikä tärkeintä, oli ihan hiljaa. Tästä tuli sitten parempi mieli, mutta toisaalta aiheuttaa lisää pohdintaa mietintämyssyyn Entin mielen hallinnasta.

Keskiviikkona sain pikaisesti harjoiteltua hallissa, jossa oli peilit. Ihan luksusta! Seuraaminen näytti kivalta, tosin aloituksissa pudottaa kontaktin muutaman askeleen ajaksi nyt koko ajan. No, se on sitä viilaamista sitten. Yritän nyt saada kokonaisuutta pysymään kasassa ja suun kiinni.

Keskiviikkona oli myös Astan agitreenit. Julia oli tehnyt kakkosluokan radan missä ei oikeastaan ollut kuin yksi paha kohta, jota en osannut ohjata. Tähän saatiin hyvät neuvot ja sitten se sujuikin. Muuten oli sellainen hyvän mielen rata :)

Torstaina kotitokoa olohuoneessa. Perjantaina oli vapaa päivä, niin ihanaa. Heitin Samin töihin ja jatkoin siitä hallille. Ensin Entin kanssa tokot pohjalle. Aika hyvä asenne, tosin vähän meinaa mennä hallilla yli. Tehtiin melkein kaikkia voi-luokan liikkeitä. Luoksetulon seiso-pysäytyksessä totesin, että otan käsimerkin takaisin. Saan pysähtymään sata kertaa paremmin niin. Lyhyeltä matkalta Entti toppaa sanallisesti hyvin, mutta pitkältä matkalta liukuu ihan liikaa, vaikka takapalkkakin on käytössä.Tätä on kuitenkin kokeiltu melkein puoli vuotta ja voihan sen sanallisen ottaa takaisin, jos käsimerkki syystä tai toisesta alkaa olla huono.

Astan kanssa mentiin valmista rataa. En vaan osaa tehdä mitään omaa, kun olen yksin. Saatiin kuitenkin aikaiseksi kivoja kiemuroita. Mä en vaan lakkaa ihmettelemästä miten Asta voikin olla niin näppärä siinä lajissa. Se on oikeasti lahjakas agikoira ja jollain paremmalla ohjaajalla olisi jo ties missä. Se keskittyy niin kivasti, menee maltilla, kuuntelee, rimat pysyy jne. Edelleen, vaikka tietää jo tasan tarkkaan mistä agilityssa on kyse.

Eilen mentiin sitten Rymättylään. Lampolassa oli taas useampi paali vaihdettavana ja sovittiin, että Sami käy ne Mikon ja koirien kanssa vaihtamassa. Tällä kertaa siis myös Entti pääsi tositoimiin mukaan. Me tehtiin sisällä laskiaispullia sillä aikaa, joten en ollut näkemässä, mutta kuulemma hyvin oli hommat hoidettu. Entillä ei ole juurikaan kokemusta paalien vaihdosta ja lauma paalia odottavia lampaita tuijottamassa oli välillä vähän jännittänyt, mutta Astan avustuksella nekin tilanteet oli saatu ratkaistua. Kyllä siitä vielä hyvä paimenpoika tulee <3

Lisäksi tehtiin tietysti taas ihana, pitkä metsälenkki. Oli muuten outoa olla metsässä, kun siellä oli ihan hiljaista. Kesällä kuuluu sentään lintujen ääniä, mutta nyt ei yhtään mitään.