Loma loppui…

…mutta olipa ihanaa! Yläkerran remontti saatiin myös aloitettua. Se ei nyt sinänsä ole mitenkään rentouttavaa, mutta pakko tehdä. Mä vastaan perinteisesti ruokahuollosta ja miehet remontoi. Siitä tulee hieno :)

Viime viikonloppu oltiin Rymättylässä ja kahden päivän ajan oltiin pääasiassa ulkona. Olen huomannut, että nautin nykyään hirveästi siitä, että koirat saa olla mukana eikä niiden tarvitse kökkiä sisällä. Tai kai olen aina tykännyt, mutta jotenkin nyt se on korostunut. Viime sunnuntainakin oltiin ulkona noin kuusi tuntia. Käytiin meren jäällä kävelemässä, metsässä keräämässä Sannan lasten kanssa kaneille oksia, koirat olivat lampolassa apuna paalien vaihdossa ja pyörittiin muuten vaan pihalla. Ei siis varsinaisesti mitään treeniä, mutta väsyneempiä ne joka tapauksessa olivat kuin esim. agi- tai tokotreenien jälkeen.

Viikolla kävin maanantaita lukuunottamatta joka päivä hallilla. Välillä treenattiin ratoja, välillä hiottiin pieniä yksityiskohtia. Välillä olin yksin, välillä treenasin Julian ja välillä Karoliinan kanssa. Pete kävi myös testaamassa Astan kanssa menoa ja hyvinhän se sujui. Kiitos kaikille neuvoista ja avuista, niitä me tarvitaan. Eilen sain Astan jopa tekemään kontaktivirheen tai siis lähtemään ilman lupaa. Hyvä juttu, sillä nyt pääsin puuttumaan kunnolla.

Koskaan ei näköjään pitäisi sanoa, että ei koskaan. Opeteltiin myös Entin kanssa esteitä :) Toko tökkii taas ja odotan, että jäät sulaa pois, niin pääsee kunnolla treenaamaan. On ihan turha esim. tarkentaa luoksetulon tai ruudun paikkoja, kun Entti liukuu tahtomattaan väärään kohtaan. Tunnarin kanssa tehty sisäharjoitus ei tuottanut tulosta. Niinpä otetaan käyttöön suunnitelma C ja se toteutetaan ulkona, sitten joskus.

Hallilla puuhasteltiin Entin kanssa kontakteja, opeteltiin keppejä, jarrutuksia, kiertoja ja itsensä kokoamista. Entin on välillä vaikea hahmottaa, että sillä on takapää ja -jalat, joten tällaiset harjoitukset on ihan hyviä, vaikkei mihinkään pitkälle edettäisikään. Katsotaan nyt. Pääpaino on sanalla rauhallisuus ja itseoivaltaminen. Mihinkään ei ole kiire ja tarkoitus on, että Entti osaa koota itsensä ja hypätä huolellisesti. Entin askel on niin hurjan pitkä, että se tuo omat haasteet. Mutta kivaa meillä oli, puuhastella :)

Olen miettinyt koirien kanssa treenaamista ja tavoitteellisuutta loman aikana enemmän. Aikanaan, kun treenasin Hopin kanssa, olin joka päivä harjoittelemassa jotakin. Koiratreenejä päivästä toiseen eikä juuri muuta elämää.

Melkein voisi sanoa, että ylitin itseni, kun loman aikana kävin hallilla niin usein. Olen kuitenkin jo jonkun aikaa potenut huonoa omaatuntoa siitä, kun en joka päivä jaksa treenata tai kun pitäisi käydä kisoissa ja kokeissa enemmän. Voisin toistaa ensimmäisen kappaleen siitä miten tykkään nykyään enemmän puuhastella ja olla koirien kanssa kuin treenata tavoitteellisesti. Tai sekin on varmaan väärä sana. Kyllä mä haluan opettaa asiat kunnolla, tavoitteellisesti ja käydä kisoissa, mutta treenaamisvauhti ja sitä kautta edistyminen on hidastunut.

Väännän vielä veistä haavassa, kun luen aktiivisten ihmisten blogeja, jotka aamuisin treenaavat tokoa, iltapäivällä käyvät spurttaamassa agitreeneissä ja illaksi ehtivät vielä pk-treeneihin. Miten niillä riittää virtaa..? Saisinkohan mäkin vähän ylimääräistä. Kyllä mä silti vakuutan itselleni, että koirat on ihan onnellisia. Ainakin pääpiirteissään. Ne ovat terveitä, saavat olla pihalla riehumassa niin paljon kuin haluavat, saavat juosta lenkeillä irti, jne. Yritän silti puuhastella vähän useammin jatkossa. Oman mielenrauhani vuoksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>