Köpöttelyä ja maahanmenon vaikeutta

Asta joutuu nyt hetkeksi syrjään kisa- ja treenikentiltä. Lauantaina siltä katkesi treeneissä kynsi ja nyt se köpöttelee jalka paketissa siihen asti, kunnes uusi kynsi on kasvanut. Toivottavasti siihen ei menisi kovin montaa viikkoa. Paimennuskausi kolkuttelee jo nurkan takana…

Tällaista fiilistä odotellessa.

Entin kanssa ollaan harjoiteltu tokoa ahkerasti. Ihanaa, kun pääsee ulos ja kuiville hiekkakentille. Luoksetulon maahanmeno tökkii ja se taitaakin olla seuraavan kurssin aihe, jollei jotain uutta kriisiä ilmaannu siihen mennessä. Maahanmenon sijaan Entti pysähtyy vauhdista istumaan. Kovin loogista?

Viime viikon kootut

Torstaina käytiin Astan kanssa Balance-tunnilla. Asta oli aika näppärä. Kotona aloitetaan nyt harjoittelemaan takajalkojen lattamista erilaista tasojen päälle sekä kaikkien jalkojen laittamista yhtä aikaa tasojen päälle. Entti hyötyy tästä todennäköisesti vielä enemmän, joten sen kanssa harjoitukset myös ohjelmistoon.

Muistettavaa: Koira pitää olla suorassa, etu- ja takajalat tasoissa toisiinsa nähden ja tasoilta pitää kävellä alas. Pään kääntämiset eri suuntiin, kun on tason päällä.

Balancesta mentiin agilitytreeneihin ja ne menivätkin aika hulvattomasti. En ollut ehtinyt hallille kisojen jälkeen tekemään palauttavaa treeniä, joten Astalla meni vähän turhan lujaa :) Treenilistalle putki-kontakti-erottelu ja lisäksi jatketaan, ylläri, ylläri, vaikeita keppikulmia kovasta vauhdista. Kolmantena mun pitää opetella esteiden merkkaukset, luottaa siihen, että Asta ottaa ne ja lähteä jo kohti seuraavaa estettä.

Lauantaina oli vuorossa Korrien kurssi Entin kanssa. Riitan vuoro oli ensin ja siellä pohdittiin kauko-ongelmaa. Todennäköisesti meidän ongelma on peräisin ihan pentuajoista ja siitä etten jo silloin miettinyt kokoamista sekä sitten siitä, että Entistä kasvoi tuollainen rotjake, jolla kropan hallinta ei tule luonnostaan. Lisäksi se luonnostaan I-S vaihdossa venyy ryhdikkääseen asentoon, jolloin sen on mahdotonta siirtyä taaksepäin takaisin istumaan. Edelleen se on myös liikaa ajatuksissa kiinni namissa. Painonsiirtoharjoituksia pitää jatkaa ja sitten otetaan vähän apuvälineistöä käyttöön. Jalkojen väliin laitetaan hihna, keppi, tms. ja kun se on noussut seisomaan, sen pitää peruuttaa esteen taakse takaisin istumaan. S-M vaihtoon opetan sille nenätargetin, joka laitetaan etujalkojen väliin, jolloin se automaattisesti peruuttaa taaksepäin.

Olen nyt treenaillut näitä ja tehnyt sen verran lisäyksiä, että Entin kummallakin puolella on nami. Ei kuitenkaan ihan vieressä. Yritän saada sen keskittymään vaihtoihin ja irrottamaan ajatuksen palkasta. On tää vaan vaikeeta. Kotona kokeilin huvikseni Astan kanssa ja se siirtyy taaksepäin niin paljon näppärämmin. No, minkäs Entti koolleen mahtaa, näillä mennään :)

Iltapäivällä Pekan oppeihin ja aiheena tunnari.Tässä koin valaistuksen! Pekka piilotti ensin yhden kapulan 10m päähän ja teki samalla hiekkaan merkit ikään kuin muillekin kapuloille. Ekalla etsintäkierroksella Entti pyöri hetken, mutta löysi oman. Palautus oli huono tai lähinnä eteentulo vino.

Seuraavaksi testattiin niin, että Pekka laittoi kasan vieraita puoliväliin ja reitistä vähän sivulle. Oma taas 10m piiloon. Pekka totesi, että jos Entti menee vieraille, mun pitää kutsua se pois. Sinnehän se meni eli oli menossa kapuloille näöllä eikä hajulla. Tuli helposti pois, toisto ja sama juttu. Pekka kävi muistuttamassa, että oma oli piilotettu pidemmälle ja kolmannella kerralla menikin sinne hyvin. Vilkaisi kyllä vieraita, mutta jatkoi matkaa. Tehtiin muutamia toistoja ja Pekka siirsi vieraita kapuloita keskemmälle ja vähän levitti niitä. Lopulta Entti meni niistä yli etsimään kauempana olevaa omaa kapulaa. Lamppu siis syttyi.

Jatkossa muistettavaa: Siirrä vieraita kohti omaa. Piilota muutamia vieraita, ettei Entti opi, että oma on aina piilossa. Piilota vieraita, mutta jätä oma näkyville. Kapulat tai ainakin etsittävä aina 10 metrissä. Kun Entti ottaa oman kapulan, ole hiljaa ja kehu aikaisintaan vasta, kun on tehnyt päätöksen lähteä tuomaan. Näin olen tehnytkin ja kisoissahan se menee myös näin. Jos ottaa väärän, ala puhumaan mitä tahansa. Ei mitään kieltämistä tms. vaan ylipäätään puhumista. Tällöin koira oppii, että väärän nostamisesta alkaa ääni, oikeasta ohjaaja on hiljaa.

Keskusteltiin myös siitä, että kun tunnari on niin herkkä liike, pitää olla tarkkana, että tietää koiran todellakin etsivän ohjaajan hajua eikä vahingossa jotain muuta. Tästä oon ihan innoissani, Entti todella tuntui tajuavan, mitä siltä haluan. En ole osannut opettaa, vaikkei tuossa sinänsä mitään erityistä ollut. Nyt vaan sain konkreettisesti apua :)

Yksi puuttuu vielä

Pääsiäisenä juostiin perjantaina ensin TSAU:lla kolmella radalla ja maanantaina ATT:lla kahdella. TSAU:n radat menivät enemmän tai vähemmän räpiköimiseksi. Asta oli pihalla kuin pääsiäisnoita TSAU:n hiekkapohjalla. Hyvää oli se, että kontakteilta lähti vasta luvan kanssa.

Ekalla radalla oli jotenkin epävarma, meni tosi varovasti puomin ja keppivirhekin tehtiin, tosin tämä meni mun piikkiin. Tokalla radalla lensi sitten rimat ja taas keppimoka. Viimeisellä radalla Astalla oli jo pohjaan tuntumaa, rimat pysyivät ylhäällä, mutta itse tein yhden ohjausvirheen (=kielto) ja Asta mokasi taas kepit. Kepit menivät nimenomaan Astan piikkiin, koska viimeisen radan kohdalla olin päättänyt, että jollei mikään muu onnistu, niin kepit tehdään kunnolla. Melkein nollavauhdista, lähes suora linja ja tokaan väliin. Pöh.

Joku tietysti oli heti sitä mieltä, että Asta on jumissa tms. Se ei kuitenkaan ole pudotellut rimoja lähiaikojen treeneissä ja viimeksi torstai-illalla teki pitkää rataa. Lisäksi viime keväänä kävi ihan samalla tavalla, kun siirryttiin sisältä ulos kentälle. Parissa ekassa treenissä rimat lenteli ennen kuin hiekkakenttä tuli tutummaksi. Joten omasta mielestä syy on se, että Astalla nyt on vaan niin vähän kokemusta erilaisista pohjista. Ollaan menossa joka tapauksessa hierottavaksi, joten tuleepahan sekin puoli tsekattua

Maanantaina sitten ATT:n pari rataa. Eka rata oli helppo. Jotenkin kammottavan helppo, että tuli melkein sellainen olo, että pakko onnistua. Onneksi sain tuollaiset ajatukset työnnettyä pois ja keskityttyä radalla vain menemään este kerrallaan. Asta hyppäsi hyvin, kepit onnistuivat, kontaktitkin menivät hyvin ja vain yksi kökkö kohta tuli pussin jälkeisessä elämässä. Niinpä sitten nollalla maaliin ja sijoituksissa kolmanneksi.

Toisella radalla mokasin tiukassa kulmassa tehdyn valssin olemalla Astan edessä. Tuo kohta olikin ainoa kohta radalla mitä mietin ja minkä ohjaus ei tullut selkäytimestä itsestään. Rima alas ja tuo kohta harjoiteltavaksi. Lisäksi Asta ilmeisesti liukastui, sillä tippui puomin ylösmenolta alas. Loppukuviot ok ja tulokseksi 10.

Nyt sitten vielä se yksi nolla ja sitten suhataan kolmosissa :o

Entin kanssa virittelin tiistaina tauon jälkeen tokoa ulkona. Muutamia pieniä pätkiä seuraamista, jääviä ja kaukoja ja sehän toimi hirmu kivasti. Tokomotivaatio pitäisi kaivaa nyt pikaisesti jostain esille ja vähän treenatakin, kun runsaan viikon päästä on kurssi. Sinne ei kehtaa ihan kylmiltään mennä…