Kesätyöt alkoivat

Perjantai-iltana suunta kohti Rymättylää. Sami lähti edellä pyörällä ja mun piti autolla jossain vaiheessa napata kiinni ja pitää juomatauko. En ehtinyt, oli sitten perillä ennen mua. Ihan kiva vetäistä iltalenkiksi vajaa 50km.

Illalla vaan oltiin, syötiin ja nautiskeltiin hyvästä ilmasta ja seurasta. Lampolaan oli kyllä pakko päästä katsomaan oxford-karitsoja, kun niistä oli kuullut niin paljon. Ja olihan ne hauskan näköisiä, ihania karvaturreja! Meille olisi mahtunut autoon hyvin muutama mukaan eikä Sanna oli ehkä ihan heti huomannut. Siellä ollessa syntyi vielä yksi lisää. Kuviakin on, kunhan Sami saa kamerastaan ne purettua.

Lauantaina kävin aamulla koirien kanssa lenkillä ja tein esineruudun metsän reunaan. Entille vain yksi esine, joka tuli yhdellä pistolla takaisin. Sitten Hopi, joka sai etsiä kaikki kolme ja hyvin löytyi. Lopuksi Asta sai hakea pari esinettä ja nekin löytyi. Poiskävellessä lensi kurki ihan vierestä ja laskeutui noin 50 m päähän. Siinä sitten koirien kanssa katseltiin sitä kaikessa rauhassa. Välillä se aina huuteli ja ääni kiiri pitkin peltoa. Muuten oli ihan hiljaista ja yön jäljltä osin vielä sumuakin. Ahmin taas talteen sitä fiilistä.

Aamupäivällä harjoittelin leikkitätiä ja leivoin lasten kanssa pullaa ja sitten koira-/lammaspuuhasteluihin. Mentiin Samin kanssa vielä uudestaan rapsuttelemaan oxford-lapsia. Sen jälkeen seitsemän uuhta pellolle ja paimennushommiin. Tai itse istuin tuolilla pellon reunalla ja vaan katselin. Koirat pääsi ensimmäistä kertaa talven jälkeen ulos lampaiden kanssa. Astalla perinteisesti kaasu hieman herkässä. Miten se ei voi siirtää aksassa ilmenevää kuuliaisuuttaan pellolle? Kehityskeskustelun jälkeen rauhoittui hieman, hetkeksi. Lampaat oli kyllä tosi hyviä. Liikkuivat hyvin alta pois, mutta pysähtyivät heti, kun koirakin pysähtyi.

Entti oli aika nöyrää poikaa ja sille meni yllättävän kivasti asiat läpi. Se taas sitten jumii herkemmin, mutta Sami sai suht helposti korvat siltä osin auki. Sami meni myös Sannan Elsan kanssa ja niillähän meni yllättävän hyvin. Elsasta saisi helposti tosi näppärän ja kivan koiran. Sannan treenipainostus jatkuu…

Paimennellessa meni useampi tunti, toki pidettiin ihan kunnon taukoja välillä ja harjoitukset olivat sellaisia, että lampaat eivät kovin paljon joutuneet edes liikkumaan. Kaaria, pysähtelyjä, kuuntelua, jarrun hallintaa. Siinäpä ne. Oilin tokokurssin ollessa vielä hyvässä muistissa pyysin Samia kokeilemaan Astan kanssa kuunteluharjoituksia. Ja siinä kosahti. Alussa oli ihan sama mitä Sami sanoi, niin Asta oletti, että tietty käsky tuli ja lähti liikkeelle. Näitä sitten jatkossa lisää.

Paimennuksen jälkeen tein Entille vielä kevään ensimmäisen jäljen pellolle. Ei mitään hajua kuinka pitkä, mutta pellon päästä päähän kuitenkin ja välissä vähän mutkittelua. Suurin osa nameista jäi, mutta Entti meni maltillisesti jäljen päällä. Hopi sai sitten tulla imuroimaan jäljelle jääneet ruoat ja tasan söi muuten ihan kaikki.

Eilen käytiin vielä ensimmäistä kertaa laskemassa Raision lampaat. Joukossa oli ihan pieniä karitsoja, jotka eivät koirista tajua vielä mitään. Ne painelivat pukkilaukkaa koirien perässä samaan aikaan, kun koirat yrittivät ohjata uuhia oikeisiin paikkoihin. Onneksi sekä Asta että Entti osaavat olla lasten kanssa nätisti. Oli se silti aika huvittavan näköistä. Eilen ei sitten ollut Entilläkään oikein korvia. Sehän pysyy hanskassa joo, mutta yritti tehdä omiaan eikä noudattaa ohjeita. Sen silmän käyttö on myös niin vahvaa, että se helposti uppoutuu sinne omaan maailmaansa ja herättely tähän päivään vaatii vähän tekemistä.

Tästä se kuitenkin lähtee, kesä ja kärpäset ja lampaat ja ihan kaikki :)

Ps. Entin tunnari näyttää tosi, tosi hyvältä. Oon ihan innoissani, jos suunta menee jatkossakin näin. Ajatusta mukana, varma ja hyvällä vauhdilla molempiin suuntiin.

 

Älämölön poistamista

Olen niin kevätihminen! Ihana ilma, ei liian kuuma, mutta ei tarvitse pukeutua toppavaatteisiinkaan. Treenattukin ollaan joka ikinen päivä. Harmi vaan, kun kaikki pitää tehdä kesällä enkä osaa talvella tehdä mitään järkevää. Aika loppuu harrastusten kanssa kesken.

Viime lauantaina oltiin Oili Huotarin tokokurssilla Entin kanssa. Entti oli extrapaha ääntelyn ja älämölön kanssa, mikä sinänsä oli hyvä, että päästiin miettimään keinoja. Oili kysyi alussa, että onko se ahdistunut ja mä veikkasin sitä, mutta sitten kun tehtiin liikkeitä Oilin vielä häiriköidessä, niin juu ei, ei ollut ahdistunut. Päinvastoin, itse liikkeet meni kivalla asenteella ja hyvin eikä reagoinut häiriöihin. Oili totesi, että Entti ei suhtaudu tokoon vakavasti vaan vähän sellaisella ”hällä väliä”- asenteella. Se onkin totta, mutta sellainen Entti vaan on. Entin elämänasenne on muutenkin sellainen lupsakka, joten en usko, että saan ikinä sitä ottamaan tokoa ”työnä”. Ainoa asia minkä se ottaa työnä on paimennus. Niin, ja takaisin vielä, pallo pitää nyt laittaa piiloon seuraavaksi kahdeksi vuodeksi ja vain sosiaalista/ namipalkkaa. Johonkin katosi se koira, mikä oli rauhallinen tokossa…

Jatkossa niin, että annan ennen treenejä Entin hillua lelun kanssa yksikseen, mieluiten noin vartti (hyvä aika, tämä testattiin). Sen jälkeen lelu pois, kehän viereen odottamaan, juuri ennen suoritusta heitän vielä kasan nameja maahan, käskyllä kehään ja töihin. Kehässä vain sosiaalista palkkaa ja muutama nami. Kokeiltiin toisella kierroksella ja Entti oli paljon parempi. Keskittyi eikä ölissyt.

Viikolla sitten heti tositoimiin ja meni Espoossa sikahienosti eikä äänellyt ollenkaan! Oli tosi, tosi hyvä muutenkin. Sen verran joustan tuosta ei-palloa-kehään-asiasta, että kun opetan uutta, niin palkkaan kyllä lelulla. Treenattiin esim. ohjattua ja siinä kyllä sai tulla lelulle kapulan noston jälkeen. Hanskassa olevien liikkeiden kanssa treenataan sitten palkkaamattomuutta. Maanantaina saatiin hyvää harjoitusta p.olokavereiden kanssa. Rivissä koikkeri, hoffi, pumi, aust.terrieri ja afgaani. Ei yhtään bc:tä! Afgaanin kohdalla Entti mietti tosissaan, että mikä se on, mutta itse p.olot meni hyvin. Sekä istuminen että makuu.

Astan kanssa päästiin eilen tauon jälkeen agitreeneihin ja ne meni kohtuu hyvin. Parin viikon tauolla oleminen kaikesta oli aika raskasta sekä Astalle että meille. Se oikeasti meni pitkin seiniä. Onneksi sillä kasvaa kynnet normaalistikin nopeaan tahtiin, joten taisi olla tässä kohtaa pienoinen pelastus.

Treenit jatkuu. Lisää tunteja, kiitos.