Vuosi 2013 pakettiin

Blogin kirjoitus on nykyään kyllä niin olematonta, että mietin jo, että jaksanko kirjoittaa enää ollenkaan. Toisaalta täältä voi joskus myöhemmin tarkistella jotain eli kai pidän tämän edes tässä taustalla mukana.

Viime vuosi oli ja meni ja uutta vuotta menty kohta päivän verran. Viime vuonna taisin laittaa tulostavoitteita tälle vuodelle, mutta nyt päätin, että tälle vuodelle en laita mitään tavoitteita. Niin monen tutun ja vähän tuntemattomampienkin koirat ovat vuoden mittaan sairastelleet tai loukkaantuneet eivätkä voi jatkaa harrastamista. Meillä koirat olivat viime vuonna terveitä ja niiden kanssa pystyi tekemään fyysisessä mielessä ihan niin paljon kuin vain itse jaksoi. Niinpä päätin, että tänä vuonna meidän tavoitteena on pysyä yhtä terveenä kuin viime vuonna, puuhastella paljon ja jos jotain saavutetaan harrastusrintamalla, se on vain plussaa. Pieni notkahdus terveyspuoleen tuli joulun alla, kun Hopilla oli pissatulehdus, mutta se hoitui antibiooteilla kuntoon.

Sen verran viime vuoden tuloksista yhteenvetona, että meidän koirista vuosi 2013 oli Astan vuosi. Paimennuskisoissa starttaaminen ja agilityssa kolmosiin siirtyminen olivat isoja juttuja.

Joululoma on ollut ihanan pitkä ja jatkuu vielä ensi maanantaihin asti. Loma on kyllä tullut tarpeeseen, sillä syksy on ollut etenkin remonttirintamalla raskas. Lisäksi on pitänyt ladata akkuja tätä tulevaa vuotta varten, sillä se tulee sitten taas työrintamalla olemaan kiireinen. Hallilla ollaan käyty usein. Asta ja Entti ovat aksanneet ja Hopi ”tokoillut”. Tokoilu Hopin kanssa on kyllä niin terapiaa mulle ja ilmeestä päätellen myös Hopille. En varmasti tule ikinä saamaan toista tuollaista koiraa, joka edelleen 12-vuotiaana pitää maailman parhaimpana asiana sitä, että saa seurata, tehdä luoksetuloa tai kaukokäskyjä. Varsinaista tokoa en tehnyt Entin kanssa joulukuussa juuri ollenkaan. Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja painuin tavaroiden kanssa pihalle.

Tälle vuodelle on suunnitteilla joitain pieniä asioita, mutta ei mitään suuria mullistuksia. Eniten odotan remontin loppumista ja yläkerran valmistumista. Siitä tulee erilainen. Muuten eletään päivä kerrallaan, ihan sitä tavallista arkea. Nautitaan omasta perheestä, ihanista ystävistä ja maailman parhaista koirista. Se on parasta.