Kulunut vuosi ja uuden vuoden pohdintaa

Viime vuonna en kirjoittanut mitään varsinaisia tavoitteita tälle vuodelle tai ajatuksia menneestä vuodesta. Nyt ajattelin korjata asian, kun niitä on jälkikäteen ihan mukava katsoa. Mennään koirakohtaisesti.

Hopi:
Hopi pysyi koko vuoden terveenä eikä ontunut yhtään. Ihan mielettömän ihanaa. Käytiin terveystarkeissa kokonaisvaltaisessa tutkimuksessa ja kotiin lähdettiin priima-arvosanan kanssa. Lisäksi Hopi humputteli mukana treeneissä, koska en raaski jättää sitä kotiin tai olla kotona treenamatta sen kanssa. Se menee edelleen ihan solmuun onnesta, kun pääsee tokoilemaan.
Toiveita ensi vuodelle: Toivottavasti tämä vuosi uusiutuu eli kroppa pysyy kunnossa. Samalla tavalla Hopi jatkaa sivussa tekemistä, joten niihin ei mitään uusia ajatuksia ole tulossa. Terveys on pääasia.

Asta:
Astan kanssa tavoitteena oli startata agikisoissa ja toiveena oli yhden nollan tekeminen ykkösissä tämän vuoden aikana. Toiveet ylittyivät moninkertaisesti. Asta sai nollat ykkösistä ja ehti vielä juoksemaan yhden nollaradan kakkosissakin. Mulle tämä oli oikeasti ihan hirvittävän iso juttu enkä oikein pysynyt perässä. Asta kyllä on kulkenut hyvin, mutta silti. Lisäksi Sami paimensi koko kesäkauden aktiivisesti, mutta ei mennyt kisoihin.
Toiveita ensi vuodelle: Kai se täytyy laittaa niinkin hurja tavoite, kuin kolmosiin siirtyminen. Sen jälkeen en oikein tiedä mitä on tavoitteena. Mua ei yhtään kiinnosta SM-kisat tai karsinnat. Valioitumista varten voisi tietty ajatella yrittää nollia kerätä, mutta nollat kolmosista tuntuu aika kaukaiselta. Tosin niin tuntui tämän vuoden alussa nollat ykkösistä ja kakkosistakin. Toisaalta haluan, että kaikki tittelit on virallisia myös paperilla ja Astaa tuskin näyttelyihin koskaan haluan viedä. No, pitää ehkä miettiä tavoitteita sitten, jos siirrytään kolmosiin.
Paimennuksen osalta mulla ei ole tavoitteita, koska se on Samin juttu. Tulevana kesänä taatusti paimennetaan, se on selvä, mutta johtaako se kisoihin, jää nähtäväksi.

Entti:
Entin kanssa suunnitelmissa oli tokon ALO- ja AVO-luokkien suorittaminen sekä käyminen MH-luonnekuvauksessa. Kaikki suunnitelmat toteutuivat. Alemmissa luokissa käytiin molemmissa kerran, alo keväällä ja avo syksyllä. Lokakuussa piipahdettiin MH:ssa. Se oli mielenkiintoinen kokemus ja Entti suoriutui siitä reippaasti. Kesällä se harjoitteli ahkerasti paimennusta enemmän Samin kanssa ja vähäsen mun kanssa.
Toiveita ensi vuodelle: Tarkoituksena on startata voittajassa. Jos selvitään yhdellä/ kahdella kerralla,  niin ehkä syksyllä kokeillaan evl:ssä. Lisäksi yritän ottaa ohjelmistoon jälkeä nyt enemmän ja suunnitellummin kuin aikaisemmin. Jos saataisiin tehtyä hyvät pohjat, niin voisin ajatella kisaamista vuonna 2014. Tämä riippuu aikataulusta ja mun kyvystä osata organisoida sitä. Syksyllä tavoitteena on suorittaa BH-koe. Enttikin jatkaa kesällä paimennusta ja toivottavasti pääsisi kisoihin asti. Tämä on sitten taas Samista kiinni.

Päivi:
Tavoitteena ensi vuonna on kasvattaa omaa kuntoa, saada fysiikkaa paremmaksi eli kaiken kaikkiaan liikkua enemmän ja monipuolisemmin. Tämäkin pitää tehdä suunnitellusti, koska ilman suunnitelmaa en taatusti tule tekemään niin paljon kuin haluaisin. Tänä vuonna keksin uimisen ja sitä jatkan varmasti ensi vuonnakin. Sen rinnalle pitää keksiä jotain muuta ja yritän viritellä juoksukenkiä asemiin.

Joululomasta sen verran, että ollaan lepäilty, syöty hyvin ja puuhasteltu koirien kanssa. Ihanan rentouttavaa. Eilen oltiin koko päivä Rymättylässä ja koirat pääsivät parin kuukauden tauon jälkeen lammasjuttuihin. Lampolassa piti vaihtaa useammalle porukalle paaleja, joten Asta pääsi hommiin. Tällä kertaa myös Entti pääsi tekemään vähän enemmän ja siitähän alkaa kuoriutumaan ihan kelpo sisäkoira. Mikään muu laji tai tekeminen ei herätä koirien silmissä sellaista paloa, mikä lampaiden kanssa touhuaminen. Paalien vaihto oli henkisesti taas sen verran rankkaa, että uni maistui paremmin kuin pitkään aikaan. Molemmat koirat suoriutuvat tehtävistään hienosti ja Mikko sai paalit vaihdettua jouhevasti Astan pitäessä eläimet paikoillaan.

Viikko maalaiselämää

Voisikohan jostain saada vuorokauteen ylimääräisiä tunteja..? On niin paljon tekemistä, jotka jää tekemättä tai siirtyy, kun ei vaan ole aikaa. Ja nyt en tarkoita koirajuttuja vaan ihan kaikkea mahdollista. Tokoa en ole tehnyt yhtään Entin kokeen jälkeen ja Astalla alkoi viikko sitten juoksu, joten agilitykin on tauolla. Toisaalta nyt tuntuu siltä, että tauko tekee mulle vain hyvää. Koko kesä on treenattu aikamoisella teholla, niin nyt tuntuu siltä, että pitää vähän ladata toko- ja agilityakkuja.

Akkujen latauksesta puheenollen, sain kyllä tavallaan latautua melkein koko viime viikon. Sanna ja Mikko lähtivät lastensa kanssa Turkkiin ja meidän piti mennä pitämään seinät pystyssä keskiviikosta eteenpäin. Tilanne kuitenkin muuttui ja Sami meni Rymättylään töiden jälkeen jo maanantaina ja minä sitten perässä tiistaina.


Entin äiti Miina

Ajattelin, että olisin ehtinyt tokoilla, vähän ottaa agilitya kentällä ja ainakin jäljestää, kun oli niin mahtavat lyhyet pellot ihan vieressä. En tehnyt mitään noista. Sen sijaan me käveltiin pitkiä lenkkejä ihanassa syysilmassa, käytiin sienimetsällä, tehtiin lampolassa töitä ja Sami treenasi paimennusta joka päivä, viikonloppuna kaksikin kertaa päivässä. En usko, että koirat kaipasivat muita lajeja. Joka aamu ennen töiden alkua käytiin aamulampolassa ja siellä Asta ja Entti saivat aina auttaa, kun piti siirtää lampaita tieltä pois. Töiden jälkeen sitten treenausta ja illalla vielä iltalampola ja samat auttamisjutut koirilla. Lenkit vielä päälle, niin ei kyllä ollut mehujakaan jäljellä mihinkään muuhun treenaukseen.


Sienimetsällä

Asta ja Entti olivat innokkaita apureita sisällä. Asta on kehittynyt sisätöissä kivasti, vaikkei niitä pääse juurikaan harjoittelemaan. Se irrotti lampaat uudesta säilörehupaalista (piti aina katsoa, ettei kukaan ole jäänyt toisten alle tms. jumiin) tosi nätisti vain puskemalla niitä reunoista irti. Yhtään ei käyttänyt hampaita eikä siinä tilanteessa pitänytkään, kun lampaat kyllä väistivät.

Lisäksi se piti lampaat hyvin paikoillaan, kun uusia paaleja tuotiin traktorilla. Enttikin oli näissä hommissa mukana, mutta sillä on vielä opittavaa. Ne olivat usein Astan kanssa vierekkäin ja jos Entin ohi yritti lammas, Entti selkeästi mietti, että mitäs tässä nyt pitäisi tehdä, kun on kuitenkin käsketty olla maassa. Asta taas oli jo toiminut siinä vaiheessa. Se singahti omalta paikaltaan nopeasti toiselle puolelle lampaan eteen, käänsi sen ja palasi sen jälkeen omalle paikalle. Eikä sille todellakaan olla tuollaista opetettu. Taisi vaan turhautua, kun työkaveri vaan pohtii ja analysoi, eikä laittanut tassua toisen eteen ;)


Asta löysi sieniretkellä lammikon ja se piti tietysti koekäyttää

Sami harjoitteli Peten neuvojen mukaan ja koko treeniviikon avainsanat olivat hallinta, paine ja kuri. Asta otti yllättävänkin herkästi painetta ja toimi sen jälkeen tosi upeasti. Entin kohdalla taas hahmotin Peten tarkoittamaa tahmeutta paremmin. Se reagoi kyllä paineeseen herkästi, mutta tietty jähmeys haittaa. Sitä on vaikea selittää, se vaan pitää oppia näkemään. No, kivasti sekin joka tapauksessa kulki, vaikka Sami väänsikin sen kanssa jopa enemmän kuin Astan.

Viikko maalaiselämää oli kyllä taas niin ihanaa. Sunnuntaina koitti paluu arkeen ja kaupunkilaiselämään. Asta olisi varmasti ensimmäisenä jäänyt ahkerasti jatkamaan työntekoa lampaiden kanssa…ja niin kyllä me muutkin…


Tinka, Miina, Entti, Hopi ja Asta

 

 

 

Henkisiä oivalluksia

Käytiin Valkeakoskella Peten luona tsekkauttamassa tilanne koirien paimennuksen osalta. Petehän kävi toukokuussa Sannalla kouluttamassa ja kesä mentiin hänen neuvojen mukaan.

Astalle tehtiin luopumistreenejä ja ne sujuivatkin kivasti. Oli hyvä, että oltiin molemmat mukana. Opin näkemään Astan reaktioita paremmin Peten kertomana ja pystyn jatkossa huutelemaan sieltä laidalta ehkä jotain järkevää ;) Koiran kanssa paimentaessa kun menee energiaa ja huomiota omaan liikkumiseen, koiran tarkkailuun ja sitten lampaisiin. Välttämättä ei heti harjoitteluvaiheessa näe niitä oikeita tilanteita tarpeeksi nopeasti, jotka taas minä näin helpommin.

Asta luopui lampaista yllättävän helposti, mutta Peten mukaan sitä piti painostaa vielä vähän lisää. Samin pitäisi päästä alussa henkisesti ihan reippaasti koiran yli. Nyt pääsi kyllä, mutta liian vähän tai jätti tavallaan kesken, jolloin Asta lisää potkua ja yrittää päästä Samin yli tai ainakin tasoihin. Eli tavallaan tasatilanteessa molemmat joutuvat taistelemaan enemmän, kun toinen yrittää aina päästä toisen ohi. Sitten kun on aina tarpeeksi ylhäällä koiraan nähden, ei koira enää jaksa taistella vastaan ja tulevaisuudessa tarvitaan painetta vähitellen vähemmän. Tämä asia pitää muistaa harjoituksissakin tai laskennoissa aina, kun vain on mahdollista. Pitää siis muistuttaa Astaa siitä kumpi sitä hommaa pyörittääkään.

Näillä luopumistreeneillä Asta meni kaarella tosi rauhallisesti, tasapainopisteessä pysähtyi hetkeksi miettimään ja lähti rauhallisesti kohti. Tuo toimintatapa täytyy siis pitää kirkkaana mielessä.

Entti sitten taas, no, Entti sai arvion ”kuminauha” ja ”vähän tahmea”. Se meni kuin juna tai dieselkone. Se ei nosta itseään juurikaan, mutta ei myöskään laske. Pete olisi toivonut saavansa siitä enemmän reaktioita aikaan, mutta tällä kertaa niitä ei ainakaan saatu. Enttihän on toisaalta arkielämässä ja kaikessa muussakin tekemisessä sellainen tasainen suorittaja. Se ei tosiaan nosta kierroksiaan mihinkään äärettömiin sfääreihin.

Toisaalta todettiin porukalla, että se on mennyt keväästä hurjasti eteenpäin, jolloin kurssilla mietittiin, että miten sen katseen saisi irti lampaista. Nyt se kyllä menee kaarella hyvin, edelleen tasaisesti kuin juna, mutta se pitäisi silti saada ajattelemaan enemmän. Pete laittoi Entin liinaan ja kokeili itse mennä sen kanssa, jolloin se lopulta menikin vähän paremmin ja ajatuksella. Mekin siis kokeillaan Entille liinaa, jos sen kautta saisi ajatuksia siirtymään koiraan asti ;) Entti nyt on nimensä mukaisesti Entti. Wikipedian kuvaus menee aika nappiin:” Entit eivät olleet kiireisiä olentoja, he tekivät kaikkea oman aikansa; jopa heidän kielensä on kiireetöntä.”

Hyviä oppeja tai sanotaanko, että taas tuli tajuttua asiasta jotain. Paimennuksen isoin asia on loppujen lopuksi henkinen oivallus ja kun henkinen yhteys ja paineen taso ovat koiraan nähden tasapainossa, niin loppuhan on vaan teorian opettamista. Nyt pääsin nimenomaan Astan kohdalla konkreettisesti näkemään ja sitä kautta taas tajuamaan eron, kun se paimentaa Samia kuunnellen ja kunnioittaen tai kun se yritti ottaa ohjat omiin käsiin.

p.s. Koirat kävivät Tanjalla hoidettavana. Hopi vähän yleisjumissa, mutta ihan kohtuu kunnossa, kun ajattelee Hopia noin yleisesti. Entillä jotain pientä, mitkä aukesi ihan hyvin. Asta sitten tuhannen solmussa ja uutta aikaa pukkaa. Ongelmat johtuvat osittain varmaan lisääntyneestä agilityn treenaamisesta, mökillä sattuneesta liukastumisesta ja saarireissulla tapahtuneesta voltista. Hoidon jälkeen on kuitenkin ollut jo heti parempi :)

Tässä vielä kesältä kuva Entistä ja Entin äidistä Miinasta

Saariretket ja Entille avoimen luokkavoitto

Perjantai oli syksyn yksi mukavimmista päivistä, kun päästiin jälleen kerran hakemaan lampaita saarista pois. Puoli kymmenen lähdettiin Metsähallituksen veneellä Rymättylästä. Mukana koirista olivat Asta, Entti ja Sannan Tinka. Suuntana oli ensin Pähkinäinen.

Perillä jakaannuttiin useammaksi porukaksi, koska lampaatkin olivat useammassa laumassa. Pikkuhiljaa keräiltiin niitä ympäri saarta ja ensimmäiset 30 lähtivät veneellä Rymättylään. Me jäätiin hakemaan loput ja pitämään aloillaan niitä, jotka eivät ensimmäiseen kyytiin mahtuneet.

Toisella kierroksella saatiin loput lampaat mukaan ja hypättiin itsekin veneeseen. Vietiin lampaat Rymättylän rantaan, vene tyhjäksi ja nokka kohti Maisaarta. Siellä piti lampaat hakea kauempana olevalta laitumelta ja kuljettaa pihojen ja rakennusten väleistä.

Astalla oli tällä reissulla iso rooli ja hyvin se hommansa hoitikin. Miina oli loukannut jalkansa ja Sanna joutui ottamaan Tinkan tuuraamaan. Hyvin Tinkakin jaksoi, vaikka ikää on jo yli 12v., mutta Astalle tuli sitten suurempi työosuus. Entti harjoitteli lähinnä lähityöskentelyä. En luota siihen vielä niin paljon, koska tuollaisten villien lampaiden kanssa pitää koiran olla aika varma. Entti ei tee mitään tyhmää, jahtaa tai pure, mutta sillä voi toisinaan olla hankalissa tilanteissa suunnat hakusessa enkä todella ala tuollaisissa tilanteissa testailemaan.

Astalle on tullut kesän aikana varmuutta myös kauempana työskentelyyn. Rymättylässä Sami ja Asta harjoittelivat vielä hakemalla isomman pässipoikaporukan sisälle. Kivoilla lampailla nosto ja kerääminen sujuu nätisti vielä parissa sadassa metrissäkin.

Tänään olikin sitten vuorossa Entin avoimen luokan kisat TSAU:lla. Koiria oli kuusi ja Entin suoritusvuoro kolmas. Paikallaanolon alussa meni pitkän aikaa ennen kuin päästiin itse liikkeeseen. Yksi koira oli ensin hukassa, sitä odoteltiin ja sitten se tuli meidän viereen, joten paikkoja vaihdeltiin uudelleen. Virittelin Entin huolella ja se olikin ihan tilanteen tasalla. En huomannut vilkaista sen takaosaa ja ilmeisesti se oli ihan vinossa. Maahan se meni siis ihan vinoon. Pään laittoi hyvin alas ja pysyi siinä koko ajan. Tästä olin tosi, tosi iloinen, koska se on ollut niin vaikeaa. Seuraavalla kerralla pitää vaan muistaa vilkaista sinne taaksepäin. Tästä 9.

Omalle vuorolle sain viriteltyä Entin mielestäni hyvin. Seuraaminen lähti hyvin liikkeelle. Yllättäen oikealle käännöksissä ei ollut niin tarkkana mukana ja teki taas ”entit” eli kävi tökkäämässä mua takapuoleen ennen kuin palasi sivulle. Juoksuosuus oli melkoista pomppimista, välillä ihan kaikilla neljällä tassulla ilmaan. Häntä kyllä heilui koko ajan. Joku ei vaan ottanut tätä kauhean vakavasti ;) Tästä 8.

Liikkeestä maahanmenoon virittelin, mutta ilmeisesti Entti ei kuunnellut tai keskittynyt, koska seuraamisessa oli ihan eri tuntuinen, kuin normaalisti liikkeen yhteydessä. Niinpä se käskyn saatuaan teki täydellisen liikkeestä istumisen. Onneksi olin sen verran hereillä, että käännyin ja toistin käskyn. Entti putosi hyvin maahan. Sitä kohti kävellessä se haisteli maata (*paha, paha, paha*), sivulle hyvin. Tästä 7.

Ilmeisesti otti tuosta kaksoiskäskyhässäkästä vähän painetta, koska tuon jälkeen alkoi kuulua pientä piippausta. Luoksetulossa olisi mun mielestä voinut pysähtyä vähän napakammin, mutta siitä silti 10.

Seisominen meni ihan ok, siitä 9. Vähän seuraaminen oli sellaista holtitonta.

Noudossa annoin voimakkaan ”odota”-käskyn, koska on viime aikoina hieman nytkähdellyt heiton aikana. Nyt pysyi hyvin, vähän törmäsi kapulaan, toi eteen hyvin, mutta siirtyi sivulle liikkurin käskystä. Pisteitä mun mielestä liikaa, 9,5.

Kauko-ohjausta jännitin etukäteen ehkä eniten, koska on välillä saattanut jumia. Nyt jumeista ei ollut tietoakaan vaan ponnahti ylös oikein hyvin. Tästä 10.

Estehyppy meni taas ihan hyvin. Siitä 9,5. En tiedä mistä puolikas meni.

Tuomari selitti pitkät pätkät jokaiselle suorituksen jälkeen. Meille sanoi, että ”olipa se vauhdikas ja tämän vuoksi tuli pieniä pisteiden menetyksiä”. Oma ajatukseni oli, että tietyissä liikkeissä Entti ei ollut ihan tilanteen tasalla ja sitten esim. siitä maahanmenon sanomisesta otti hieman itseensä. Hessu Hopo vaatii siis hieman lisää aikaa ja hiomista. Kokonaisvaikutuksesta 9, yhteensä 182p., KP sekä luokkavoitto. Nyt nenät kohti voittajaa. Tämän vuoden tokotavoitteet olivat tässä :)

Tokaluokkainen :)

Niin siinä vaan kävi, että mun pienet kuiskaukset ja hönkäilyt viimeisestä nollasta tulivat toteen jo eilen ATT:n kisoissa. Kaksi starttia oli tiedossa, joista ensimmäisestä napsahti nolla ja toinen startti muuttui lahjakortiksi.

Tuomarina oli Eija Berglund. Rata vaikutti muutamasta kohdasta vähän hankalalta ja erityisesti yksi kohta mietitytti pitkään. Onni on, kun on oman treeniryhmän vetäjä paikalla ja sain Santulta tarvittavia vinkkejä siihen. Radalla suunnitelma ei sitten ihan loppuun asti pitänytkään, kun jämähdin taas liian pitkäksi aikaa paikoilleni, mutta siitä tilanteesta kuitenkin selvittiin. Yritin mennä jämäkästi ja jokaista kohtaa tarkasti ohjaten, koska olen nyt saanut kuulla olevani ihan liian lepsu, ohjausta jarrutteleva ja löysä. Osa kommenteista tulee treeneistä, osa kotoa ;) Kontaktit meni puomia lukuunottamatta hyvin. Siinä tein taas jotain ihan kummallista ja Asta lähti ilman lupaa. Ihan hyvinhän se sen ottaa ja pysähtyy, mutta livistää matkaan. Tajusin, että jännitän niitä jostain syystä ihan hirveästi enkä tee yhtään samalla tavalla koiraan luottaen kuin treeneissä. No, varastamisen seurauksena jäin vähän jälkeen ja toiseksi viimeiselle esteelle Asta tuli hakien, väärästä hyppylinjasta ja räiskäisi siitä jotenkin vain yli. Onneksi se osaa hypätä hyvin, kerätä jalat tuollaisessakin tilanteessa jotenkin niin, ettei rimat lennä, joten vielä viimeinen este ja nollalla maaliin. Tuolla radalla sijoituttiin toiseksi.

Jes, me tehtiin se. Me ollaan nyt kakkosluokassa. Ei siihen loppujen lopuksi mennytkään niin kauan. Ehdin ilmoittamaan Astan viime viikolla tulevan viikon lauantaille kolmeen starttiin ja nyt me joudutaan starttaamaan kakkosissa. Sinne ei olla mitenkään valmiita, mutta mennään nyt katsomaan, kun kerran maksettu on.

Aika huippua, että meillekin kaikista mutkista ja harmituksista huolimatta on löytynyt yhteinen laji. Nyt vaan pitää saada ohjaajan fysiikkaa parannettua ja motivaatiota sen kasvattamiseen lisättyä, jotta kehtaa kakkosissa kisata.

Radan jälkeen ajettiin suoraan Raisioon ja laskettiin viimeisen kerran yhdeltä laitumelta lampaat. Koska niitä oli niin vähän, niin treenattiin myös molempien koirien kanssa. Asta sai siis taatusti omasta mielestään parhaimman palkinnon ja olihan se tyytyväisen näköinen pikkukoira <3

Kirjoitusinto kadoksissa

Enpäs ole jaksanut kirjoittaa blogia ollenkaan. On niin paljon tekemistä eikä blogin kirjoittelu ole innostanut yhtään. Jotenkin nyt on sellainen vaihe, että en jokaisesta treenistä jaksa tänne kirjoittaa mitä tehtiin tai pitäisi tehdä. Ehkä pitäisi.

Astan kanssa mennään viikonloppuna jälleen kisaamaan ja jollei juoksu ala, niin seuraavanakin viikonloppuna. Ääneen uskallan ihan hiukan kuskaista, että toiveena olisi saada se viimeinen nolla vielä syksyllä, niin jatketaan kakkosissa sitten joskus. Yritän kuitenkin olla ottamatta sen suurempia paineita siitä, sillä tiedän, että joskus se kuitenkin tulee.

Treenit ovat menneet vaihtelevasti. Lähinnä pientä alakuloa tuo se, että mun oma fysiikkani on niin onnetonta ja pitäisi tehdä ihan hirveästi töitä sen kanssa, että kaikki kiemurat, käännökset ja juoksemiset onnistuisi. Astassa ei sitten mitään vikaa olekaan. Se menee sinne minne ohjaan.

Entin kanssa sain koepaikan ja toivotaan, että kaikki menee nappiin ja saataisiin avoin-luokka suoritettua pois alta. Kaukokäskyt on oikeastaan ainut, mikä on välillä tökkinyt treeneissä, kun ei ole noussut heti ylös.

Paimennuskausi alkaa lähestyä loppuaan. Sekä Piikkiön että Raision lampaat alkavat pikapuolin olla kaikki taas Rymättylässä. Entti kehittyi kesän aikana tosi paljon. Silmää saatiin hyvin vähennettyä ja suunnat opetettua. Astakin meni harppauksen eteenpäin ja sen sanavarastoon kuuluvat nykyään sanat ”hallinta” ja ”kuuntelu”. Ensi kesänä Sami menee kisoihin. Ilmoitan ne vaikka salaa, jollei muuten :)

Hopi jatkaa hömpöttelytreenaamista ja mukana kulkemista entiseen tapaan. Sen liikkumisesta on alkanut huomaamaan, että vanhuus alkaa vähitellen tulla vastaan. Hyvinhän se on voinut (*kop kop, ei ontumisia*) ja entiseen tapaan koheltaa, mutta esim. tasapaino ja kehon hallinta ei ole niin kovin hyvää. Tosin sitä se ei ole ollut koskaan eli muutokset näkyvät varmasti nopeasti.