Vuosi 2013 pakettiin

Blogin kirjoitus on nykyään kyllä niin olematonta, että mietin jo, että jaksanko kirjoittaa enää ollenkaan. Toisaalta täältä voi joskus myöhemmin tarkistella jotain eli kai pidän tämän edes tässä taustalla mukana.

Viime vuosi oli ja meni ja uutta vuotta menty kohta päivän verran. Viime vuonna taisin laittaa tulostavoitteita tälle vuodelle, mutta nyt päätin, että tälle vuodelle en laita mitään tavoitteita. Niin monen tutun ja vähän tuntemattomampienkin koirat ovat vuoden mittaan sairastelleet tai loukkaantuneet eivätkä voi jatkaa harrastamista. Meillä koirat olivat viime vuonna terveitä ja niiden kanssa pystyi tekemään fyysisessä mielessä ihan niin paljon kuin vain itse jaksoi. Niinpä päätin, että tänä vuonna meidän tavoitteena on pysyä yhtä terveenä kuin viime vuonna, puuhastella paljon ja jos jotain saavutetaan harrastusrintamalla, se on vain plussaa. Pieni notkahdus terveyspuoleen tuli joulun alla, kun Hopilla oli pissatulehdus, mutta se hoitui antibiooteilla kuntoon.

Sen verran viime vuoden tuloksista yhteenvetona, että meidän koirista vuosi 2013 oli Astan vuosi. Paimennuskisoissa starttaaminen ja agilityssa kolmosiin siirtyminen olivat isoja juttuja.

Joululoma on ollut ihanan pitkä ja jatkuu vielä ensi maanantaihin asti. Loma on kyllä tullut tarpeeseen, sillä syksy on ollut etenkin remonttirintamalla raskas. Lisäksi on pitänyt ladata akkuja tätä tulevaa vuotta varten, sillä se tulee sitten taas työrintamalla olemaan kiireinen. Hallilla ollaan käyty usein. Asta ja Entti ovat aksanneet ja Hopi ”tokoillut”. Tokoilu Hopin kanssa on kyllä niin terapiaa mulle ja ilmeestä päätellen myös Hopille. En varmasti tule ikinä saamaan toista tuollaista koiraa, joka edelleen 12-vuotiaana pitää maailman parhaimpana asiana sitä, että saa seurata, tehdä luoksetuloa tai kaukokäskyjä. Varsinaista tokoa en tehnyt Entin kanssa joulukuussa juuri ollenkaan. Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja painuin tavaroiden kanssa pihalle.

Tälle vuodelle on suunnitteilla joitain pieniä asioita, mutta ei mitään suuria mullistuksia. Eniten odotan remontin loppumista ja yläkerran valmistumista. Siitä tulee erilainen. Muuten eletään päivä kerrallaan, ihan sitä tavallista arkea. Nautitaan omasta perheestä, ihanista ystävistä ja maailman parhaista koirista. Se on parasta.

 

 

Asta viis vee

Tai oikeastaan Astalla oli jo eilen synttärit. Viisi vuotta. Se on jo aika paljon ja toisaalta vasta aika vähän :) Siitä on tullut meidän koirista eniten sylissä ja kainalossa viihtyvä. Sellainen, joka vaan haluaisi sohvalla olla lähellä ja aina parempi, jos vielä vähän lähempänä.

Asta pääsi synttärihulinoissaan tänään Piikkiöön lampaille, kun olin sopinut treenit Solveign kanssa. Astalla omat kuviot Samin kanssa ja me harjoiteltiin Entin kanssa.

Ollaan alkusyksyn aikana oltu aika aktiivisia. Me hypättiin kunnolla Entin kanssa paimennuksen pyörteisiin ja käytiin elokuun lopussa Wbc:n järjestämällä paimennuspäivällä Kaisa Hilskan luona. Uusia juttuja ja vanhojen perusasioiden muistuttelua, niillä ollaan nyt menty syyskuun aikana. Omat treenit on sujuneet myös kivasti, punainen lanka on löytynyt jo useimmiten. Entissä on haasteensa, mutta toisaalta se on kiitollinen treenattava aloittelijalle, kun on liikkeissään maltillinen.

Astan kanssa ollaan päästy vähän treenaamaan agilitya, mutta meillä on kisoihin pääsyn suhteen ollut vähän epäonnea. Jokunen aika sitten Asta heitti Raisiossa kunnon voltin kaislikossa lampaita hakiessa, mutta sen jälkeen ei näkynyt päällepäin mitään. Pari viikkoa myöhemmin se alkoi kävelemään epäpuhtaasti. En muistanut tuota kuperkeikkaa ollenkaan, joten olin ihan ihmeissäni, että mitä oli tapahtunut. Onneksi sain pika-ajan Tanjalle, jossa kävikin ilmi, että Astan niskassa oli monta lukkokohtaa. Ja olihan se kipeä kun käsiteltiin, reppana. Tanja sai lukot kuitenkin auki ja epäpuhtaus loppui siihen. Ihan loistavaa! Seuraavana viikonloppuna olisi ollut kisat, mutta ne jäivät luonnollisesti väliin. Josko lokakuussa pääsisi kisoihin. Onnellinen olin kuitenkin siitä, että kyseessä oli ”vain” pahat jumit. Olin jo ehtinyt kuvitella kaikkea aina polvien ristisiteiden paukahtamisesta lähtien.

Entin kanssa startattiin tokossa voi-luokassa. Hyviä juttuja ja onnistumisia, muutama aivan kummallinen kömmähdys, joten treenit jatkuvat. Nyt on ilmeisesti moni muukin haluamassa kisoihin, sillä joitakin ilmoittautumisia on nyt mennyt sivu suun, kun ei ollakaan mahduttu mukaan. Hartaana toiveena olisi, että saisin voittajan pois alta syksyn aikana. Onnistuessaan hyvinkin realistista, mutta Entistä ei koskaan tiedä. Sen kohdalla, kun ei voi olla täysin varma mistään. Se on tullut viimeistään nyt nähtyä.

Tässä lopuksi vielä Solveign ottama kuva synttärisankarista tekemässä sitä, mistä se eniten tykkää <3

Kesä rullaa

Meille ei kuulu mitään erityistä. Kuumaa on, mutta niin on muillakin. Vähän saamaton olo, kun päivisin ei jaksa tehdä mitään ja illalla pihalla ollessa hyökkää armeijallinen hyttysiä kimppuun.

Astan olin ilmoittanut Lohjan toukokuun kisoihin, mutta se meni ja aloitti juoksun 1,5kk etuajassa juuri samana iltana, kun maksu oli maksettu. Ei nyt ihan mene meidän kisa-/treenisuunnitelmat niin kuin piti, kun ensin meni kynsi, sitten tuli juoksu ja kohta alkaa ohjatuista treeneistä kesätauko.

Entille olen suunnitellut tokokisoja elokuulle, jos vaan mahdutaan mukaan. Kaukot ovat ottaneet pienen harppauksen eteenpäin, mutta niiden kanssa saa silti tehdä paljon töitä. Tunnarikaan ei ole täysin valmis, mutta hyvällä mallilla. Mielentila vaihtelee, mutta pääasiassa ihan hyväksyttävän hyvää.

Lampaiden kohdalla ristiriitaiset fiilikset puskee taas pintaan. Haluaisin, että voitaisiin käyttää koiraa oikeisiin töihin omilla lampailla joka päivä. Treenaaminen muiden lampailla tasaisella pellolla, vaikkakin useamman kerran viikossa, ei sytytä niin paljon kuin pitäisi, kun siitä puuttuu mulle se viimeinen järkevä pointti. Ja se pointti on se, että treenaamalla saisi hyötyä käytännön töihin, kun ei niitä lampaita ihan huvikseenkaan ole kiva juoksutella ees taas. Näillä nyt kuitenkin pitää mennä. Harmi, kun ei olla jossain Keski- tai Etelä-Euroopassa. Siellä vois helposti ottaa niitä omia lampaita tai juoksuankkoja takapihalle. Meilläkin kun sitä pihaa on pienen laitumen verran.

Tässä pari kuvaa Sannan lampaista; oxfordeja ja texelvauvoja.

Köpöttelyä ja maahanmenon vaikeutta

Asta joutuu nyt hetkeksi syrjään kisa- ja treenikentiltä. Lauantaina siltä katkesi treeneissä kynsi ja nyt se köpöttelee jalka paketissa siihen asti, kunnes uusi kynsi on kasvanut. Toivottavasti siihen ei menisi kovin montaa viikkoa. Paimennuskausi kolkuttelee jo nurkan takana…

Tällaista fiilistä odotellessa.

Entin kanssa ollaan harjoiteltu tokoa ahkerasti. Ihanaa, kun pääsee ulos ja kuiville hiekkakentille. Luoksetulon maahanmeno tökkii ja se taitaakin olla seuraavan kurssin aihe, jollei jotain uutta kriisiä ilmaannu siihen mennessä. Maahanmenon sijaan Entti pysähtyy vauhdista istumaan. Kovin loogista?

Back to basics

Älä oleta, että voit jatkaa siitä mihin ennen taukoa jäit tai jopa suoraan vaikeuttaa harjoituksia. Tällä viikolla loppui tauko sekä agilityn ja tokon osalta ja mä vaan reteesti oletin, että hommat jatkuu siitä mihin yli kuukausi sitten jäätiin. No ei jatkunut.

Keskiviikkona oltiin Astan kanssa agilitytreeneissä. Oma liikkuminen tuntui siltä, kuin olisi ollut kymmenen kilon puntit jaloissa ja tahmealta se varmaan näyttikin. Huitelin käsillä minne sattuu ja sitten ihmettelin, että miksi Asta ei mene putkeen, kun käsi näyttää kohti kattoa. Asta taas oli taantunut keppien kohdalla eikä osannut mennä vaikeista kulmista ollenkaan. Tai ei se ole koskaan hyvin osannut, mutta nyt ei mennyt edes helpotettuna. Käsky kävi, että kaikki vapaa-aika pitää jatkossa käyttää keppien treenaamiseen tai sitten mun pitää opetella juoksemaan niin lujaa, että olen aina ennen Astaa kepeillä ohjaamassa sen oikeaan väliin. Voi varmaan miettiä kumman vaihtoehdon valitsin ;)

Tänään oli lyhyempi työpäivä ja sen kunniaksi mentiin sitten hallille harjoittelemaan mitäpä muuta kuin keppejä. Otin ohjurit avuksi ja niistä huolimatta Asta yritti alussa mennä väärään väliin. Tarpeeksi toistoja, niin johan alkoi sujumaan ja lopussa myös ilman ohjureita. Lisäksi palkkailin kontakteilta ja tein jotain samoja ohjauskuviota mitä keskiviikon treeneissä, mutta en tiedä sille nimeä. Kädet meni kuitenkin oikein ja Asta sinne minne pitikin :)

Meillä oli Julian kanssa sovittu tokotreenit, joten aloitin herättelemään Enttiä taas tokojuttuihin. Aika puihinhan ne meni, mutta kivaa oli. Entti on kyllä niin uros ja niin putkiaivo. Aloitin siis suoriltaan siitä mihin ennen taukoa jäätiin ja kokeilin jopa vaikeampia juttuja. Sitten kun ei osannut eikä tajunnut mitä pyysin, niin alkoi kuulumaan jo piippaustakin. Miksi mun pitää aina kantapään kautta tajuta, että Enttiä ei vaan voi vetäistä tauolta kylmiltään ja yrittää tehdä suoriltaan vaikeita juttuja. Julia myös häiriköi kiitettävästi (ihan tarkoituksella ;) ) ja sekin pitää ottaa ohjelmistoon jatkossa. Ehkä tosin vähän lievemmällä tyylillä, ettei pikkupojan pää mene ihan sekaisin.

Illalla menin vielä kuokkimaan belgitreeneihin ja siellä tehtiin hyppynoutoa, ruutua ja seuraamista. Kahdessa ensimmäisessä ei mitään erityistä, mitä nyt noutojen kohdalla pitää jatkossa vaan muistaa aina palkata heitosta eikä päästää kapulalle. Seuraamisessa sain hyviä vinkkejä takapään käyttöön ja ylipäätään pitää ottaa siinä nyt tehokuuri. Oletettavasti käännökset paranee, kun takapää tulee paremmin mukaan. Kiva oli päästä treenaamaan vähän vieraampien kanssa, niin tulee uusia ajatuksia ja ideoita.

Tästä se agilityn ja tokon treenaus taas vähitellen käynnistyy :)

Torstaina oli Astan rokotuskäynti ja nappasin Hopin samalle reissulle mukaan yleistarkistusta varten. Ajattelin, että kun se tulee jo 11v., niin voisi vähän kuunnella sydäntä, ottaa verikoetta, jne. Kaikki oli oikein hyvin; sydän hakkasi reippaasti, ylimääräisiä patteja ei löytynyt, sisäelimet tuntui tunnusteltaessa ihan ok:lta ja verikoetuloksissakaan ei mitään erityistä. Aavistuksen harmaakaihia oli molemmissa silmissä, mutta silti kuulemma ikäisekseen hyvännäköiset silmät. Kaiken kaikkiaan Hopi sai arvosanaksi 10+. Toivottavasti jatkuu samaa rataa vielä pitkään. Tiistaina oli myös pikainen pentuetapaaminen, mutta siitä kuvien kanssa joskus toiste tarkemmin :)

Henkisiä oivalluksia

Käytiin Valkeakoskella Peten luona tsekkauttamassa tilanne koirien paimennuksen osalta. Petehän kävi toukokuussa Sannalla kouluttamassa ja kesä mentiin hänen neuvojen mukaan.

Astalle tehtiin luopumistreenejä ja ne sujuivatkin kivasti. Oli hyvä, että oltiin molemmat mukana. Opin näkemään Astan reaktioita paremmin Peten kertomana ja pystyn jatkossa huutelemaan sieltä laidalta ehkä jotain järkevää ;) Koiran kanssa paimentaessa kun menee energiaa ja huomiota omaan liikkumiseen, koiran tarkkailuun ja sitten lampaisiin. Välttämättä ei heti harjoitteluvaiheessa näe niitä oikeita tilanteita tarpeeksi nopeasti, jotka taas minä näin helpommin.

Asta luopui lampaista yllättävän helposti, mutta Peten mukaan sitä piti painostaa vielä vähän lisää. Samin pitäisi päästä alussa henkisesti ihan reippaasti koiran yli. Nyt pääsi kyllä, mutta liian vähän tai jätti tavallaan kesken, jolloin Asta lisää potkua ja yrittää päästä Samin yli tai ainakin tasoihin. Eli tavallaan tasatilanteessa molemmat joutuvat taistelemaan enemmän, kun toinen yrittää aina päästä toisen ohi. Sitten kun on aina tarpeeksi ylhäällä koiraan nähden, ei koira enää jaksa taistella vastaan ja tulevaisuudessa tarvitaan painetta vähitellen vähemmän. Tämä asia pitää muistaa harjoituksissakin tai laskennoissa aina, kun vain on mahdollista. Pitää siis muistuttaa Astaa siitä kumpi sitä hommaa pyörittääkään.

Näillä luopumistreeneillä Asta meni kaarella tosi rauhallisesti, tasapainopisteessä pysähtyi hetkeksi miettimään ja lähti rauhallisesti kohti. Tuo toimintatapa täytyy siis pitää kirkkaana mielessä.

Entti sitten taas, no, Entti sai arvion ”kuminauha” ja ”vähän tahmea”. Se meni kuin juna tai dieselkone. Se ei nosta itseään juurikaan, mutta ei myöskään laske. Pete olisi toivonut saavansa siitä enemmän reaktioita aikaan, mutta tällä kertaa niitä ei ainakaan saatu. Enttihän on toisaalta arkielämässä ja kaikessa muussakin tekemisessä sellainen tasainen suorittaja. Se ei tosiaan nosta kierroksiaan mihinkään äärettömiin sfääreihin.

Toisaalta todettiin porukalla, että se on mennyt keväästä hurjasti eteenpäin, jolloin kurssilla mietittiin, että miten sen katseen saisi irti lampaista. Nyt se kyllä menee kaarella hyvin, edelleen tasaisesti kuin juna, mutta se pitäisi silti saada ajattelemaan enemmän. Pete laittoi Entin liinaan ja kokeili itse mennä sen kanssa, jolloin se lopulta menikin vähän paremmin ja ajatuksella. Mekin siis kokeillaan Entille liinaa, jos sen kautta saisi ajatuksia siirtymään koiraan asti ;) Entti nyt on nimensä mukaisesti Entti. Wikipedian kuvaus menee aika nappiin:” Entit eivät olleet kiireisiä olentoja, he tekivät kaikkea oman aikansa; jopa heidän kielensä on kiireetöntä.”

Hyviä oppeja tai sanotaanko, että taas tuli tajuttua asiasta jotain. Paimennuksen isoin asia on loppujen lopuksi henkinen oivallus ja kun henkinen yhteys ja paineen taso ovat koiraan nähden tasapainossa, niin loppuhan on vaan teorian opettamista. Nyt pääsin nimenomaan Astan kohdalla konkreettisesti näkemään ja sitä kautta taas tajuamaan eron, kun se paimentaa Samia kuunnellen ja kunnioittaen tai kun se yritti ottaa ohjat omiin käsiin.

p.s. Koirat kävivät Tanjalla hoidettavana. Hopi vähän yleisjumissa, mutta ihan kohtuu kunnossa, kun ajattelee Hopia noin yleisesti. Entillä jotain pientä, mitkä aukesi ihan hyvin. Asta sitten tuhannen solmussa ja uutta aikaa pukkaa. Ongelmat johtuvat osittain varmaan lisääntyneestä agilityn treenaamisesta, mökillä sattuneesta liukastumisesta ja saarireissulla tapahtuneesta voltista. Hoidon jälkeen on kuitenkin ollut jo heti parempi :)

Tässä vielä kesältä kuva Entistä ja Entin äidistä Miinasta

Kirjoitusinto kadoksissa

Enpäs ole jaksanut kirjoittaa blogia ollenkaan. On niin paljon tekemistä eikä blogin kirjoittelu ole innostanut yhtään. Jotenkin nyt on sellainen vaihe, että en jokaisesta treenistä jaksa tänne kirjoittaa mitä tehtiin tai pitäisi tehdä. Ehkä pitäisi.

Astan kanssa mennään viikonloppuna jälleen kisaamaan ja jollei juoksu ala, niin seuraavanakin viikonloppuna. Ääneen uskallan ihan hiukan kuskaista, että toiveena olisi saada se viimeinen nolla vielä syksyllä, niin jatketaan kakkosissa sitten joskus. Yritän kuitenkin olla ottamatta sen suurempia paineita siitä, sillä tiedän, että joskus se kuitenkin tulee.

Treenit ovat menneet vaihtelevasti. Lähinnä pientä alakuloa tuo se, että mun oma fysiikkani on niin onnetonta ja pitäisi tehdä ihan hirveästi töitä sen kanssa, että kaikki kiemurat, käännökset ja juoksemiset onnistuisi. Astassa ei sitten mitään vikaa olekaan. Se menee sinne minne ohjaan.

Entin kanssa sain koepaikan ja toivotaan, että kaikki menee nappiin ja saataisiin avoin-luokka suoritettua pois alta. Kaukokäskyt on oikeastaan ainut, mikä on välillä tökkinyt treeneissä, kun ei ole noussut heti ylös.

Paimennuskausi alkaa lähestyä loppuaan. Sekä Piikkiön että Raision lampaat alkavat pikapuolin olla kaikki taas Rymättylässä. Entti kehittyi kesän aikana tosi paljon. Silmää saatiin hyvin vähennettyä ja suunnat opetettua. Astakin meni harppauksen eteenpäin ja sen sanavarastoon kuuluvat nykyään sanat ”hallinta” ja ”kuuntelu”. Ensi kesänä Sami menee kisoihin. Ilmoitan ne vaikka salaa, jollei muuten :)

Hopi jatkaa hömpöttelytreenaamista ja mukana kulkemista entiseen tapaan. Sen liikkumisesta on alkanut huomaamaan, että vanhuus alkaa vähitellen tulla vastaan. Hyvinhän se on voinut (*kop kop, ei ontumisia*) ja entiseen tapaan koheltaa, mutta esim. tasapaino ja kehon hallinta ei ole niin kovin hyvää. Tosin sitä se ei ole ollut koskaan eli muutokset näkyvät varmasti nopeasti.