Asta viis vee

Tai oikeastaan Astalla oli jo eilen synttärit. Viisi vuotta. Se on jo aika paljon ja toisaalta vasta aika vähän :) Siitä on tullut meidän koirista eniten sylissä ja kainalossa viihtyvä. Sellainen, joka vaan haluaisi sohvalla olla lähellä ja aina parempi, jos vielä vähän lähempänä.

Asta pääsi synttärihulinoissaan tänään Piikkiöön lampaille, kun olin sopinut treenit Solveign kanssa. Astalla omat kuviot Samin kanssa ja me harjoiteltiin Entin kanssa.

Ollaan alkusyksyn aikana oltu aika aktiivisia. Me hypättiin kunnolla Entin kanssa paimennuksen pyörteisiin ja käytiin elokuun lopussa Wbc:n järjestämällä paimennuspäivällä Kaisa Hilskan luona. Uusia juttuja ja vanhojen perusasioiden muistuttelua, niillä ollaan nyt menty syyskuun aikana. Omat treenit on sujuneet myös kivasti, punainen lanka on löytynyt jo useimmiten. Entissä on haasteensa, mutta toisaalta se on kiitollinen treenattava aloittelijalle, kun on liikkeissään maltillinen.

Astan kanssa ollaan päästy vähän treenaamaan agilitya, mutta meillä on kisoihin pääsyn suhteen ollut vähän epäonnea. Jokunen aika sitten Asta heitti Raisiossa kunnon voltin kaislikossa lampaita hakiessa, mutta sen jälkeen ei näkynyt päällepäin mitään. Pari viikkoa myöhemmin se alkoi kävelemään epäpuhtaasti. En muistanut tuota kuperkeikkaa ollenkaan, joten olin ihan ihmeissäni, että mitä oli tapahtunut. Onneksi sain pika-ajan Tanjalle, jossa kävikin ilmi, että Astan niskassa oli monta lukkokohtaa. Ja olihan se kipeä kun käsiteltiin, reppana. Tanja sai lukot kuitenkin auki ja epäpuhtaus loppui siihen. Ihan loistavaa! Seuraavana viikonloppuna olisi ollut kisat, mutta ne jäivät luonnollisesti väliin. Josko lokakuussa pääsisi kisoihin. Onnellinen olin kuitenkin siitä, että kyseessä oli ”vain” pahat jumit. Olin jo ehtinyt kuvitella kaikkea aina polvien ristisiteiden paukahtamisesta lähtien.

Entin kanssa startattiin tokossa voi-luokassa. Hyviä juttuja ja onnistumisia, muutama aivan kummallinen kömmähdys, joten treenit jatkuvat. Nyt on ilmeisesti moni muukin haluamassa kisoihin, sillä joitakin ilmoittautumisia on nyt mennyt sivu suun, kun ei ollakaan mahduttu mukaan. Hartaana toiveena olisi, että saisin voittajan pois alta syksyn aikana. Onnistuessaan hyvinkin realistista, mutta Entistä ei koskaan tiedä. Sen kohdalla, kun ei voi olla täysin varma mistään. Se on tullut viimeistään nyt nähtyä.

Tässä lopuksi vielä Solveign ottama kuva synttärisankarista tekemässä sitä, mistä se eniten tykkää <3

Lomakuulumisia

Loma on edennyt jo yli puolen välin. Koirien kanssa ollaan puuhattu ahkerasti, mutta loman alkupuoliskolla aikaa meni myös häiden valmisteluun. Me siis menimme Samin kanssa naimisiin viime lauantaina. Nyt yritän tottua uuteen sukunimeen, Samuelssoniin :)

Astan kanssa kävin ennen loman alkua juhannuksena Tuorlassa agikisoissa. Yli kahden kuukauden kisatauko ja melkein saman verran treenitaukoa teki sen, että mulla oli se viimeinen terä hukassa. Tuloksina suora 5, 10, 15 ja hyl. Kokeiltiin myös ekan kerran hyppyrataa, mutta se saa toistaiseksi olla vielä pitkään se ensimmäinen. Olin ihan hukassa ja myöhässä ja meno sen mukaista.

Paimennusta ollaan harjoiteltu ahkerasti. Astalla on viimeisen kuukauden sisään tapahtunut jotain, sillä siitä on tullut aika kuuliainen ja ohjeet vastaanottava. Saimme peruutuspaikat viime keskiviikon Spky:n kisoihin sekä Astalle että Entille. Entin radasta ei jäänyt kovin paljon kerrottavaa, sillä se teki jo heti haussa sen, että kurvasi kohti lampaita. No, näitä ollaan nyt treenattu eikä vastaavaa ongelmaa, tyypillisesti tietystikään, olla saatu harjoituksissa esille.

Lampaat olivat tolpalla aika hektisiä ja yrittivät lähteä vähän joka suuntaan. Asta teki hienon pelastuksen itse. Se oli jo matkalla hakemaan ja samaan aikaan lampaat olivat lähteneet ihan toiseen suuntaan, mutta niin se pikkukoira vaan kävi kääntämässä ne kohti Samia ja pysähtyi vielä käskystä. Hakukaaresta 18/20 ja nostosta 9/10. Kuljetuksesta ohjaajalle tuli 15/20. Odotetusti vaikein osio oli varsinainen kuljetus, koska Asta puskee lähelle ja sillä on kiire. Siitä meni eniten pisteitä eli saaliina 11/30. Häkissä tuli myös pieniä kiemuroita, mutta sinne ne loppujen lopuksi menivät ja siitä pisteitä 4/10.

Yhteensä pisteitä tuli 57 ja näillä Asta sijoittui viidenneksi. Tärkeintä kuitenkin oli se, että kisoihin tuli mentyä, Asta oli kuulolla, vaikkakin kaasu vähän herkässä ja Sami sai ajettua radan läpi.

Tiistai ja eilinen oltiin Rymättylässä ja rakennettiin treenirata pellolle. Rata rakennettiin kakkosluokan mittojen mukaan ja haku oli 150m. Asta teki koko radan läpi, sillä muutoksella ykkösluokkaan verrattuna, että ajoi kaikki kuljetukset poispäinajona. Toimii sillä huomattavasti paremmin, kuin perinteinen kuljetus. Enttikin treenasi ja sillä tosiaan onnistuivat haut ihan ok. Sen puutteena on nostossa se, että sen tasapaino ohjaajalle ei ole välttämättä varma ja se ei vielä osaa kuljetuksessa suuntakäskyjä. Jollei lampaat lähde suoraan kohti ohjaajaa, saattaa mennä aikamoiseksi vääntämiseksi. No, senkin treenit jatkuu.

Viime viikolla käytiin Jaanan kanssa tekemään metsätreenit. Entille ja Cindille jäljet ja kaikille esineruutu. Jaana varoitteli, että käärmeitä löytyy ja heti Cindin jäljen alussa törmäsinkin isoon rantakäärmeeseen. Onneksi ei ollut kyy, mutta sekin nostatti hetkellisesti pulssia. Entin jälki oli suora ja siellä oli muutamia nameja. Nosti tosi maltillisesti, sitten alkoi vauhtiakin löytymään, mutta suoritui ihan mallikkaasti. Juteltiin Jaanan kanssa jatkosuunnitelmista ja siitä kannattaako Entille laittaa nameja, kun se ei välttämättä niitä syö ja jos syö, niin pyörii aina sen jälkeen ennen kuin jatkaa matkaa. Esineruutu meni hyvin.

Rymättylässä tein jäljen viereiselle pellolle. Vasta sitä talloessa totesin, että melko haastavat olosuhteet aloittelijalle, mutta poiskaan en viitsinyt tulla. Pelto oli ihan rutikuiva, kenkien alla maa vain pölisi. Lisäksi alkukesästä pellolla oli ollut lampaita, joten kasoja oli siellä täällä ja kaiken kruunasi hyvin voimakas tuuli. Laitoin nameja muutamiin kohtiin.

Jälki vanheni noin puoli tuntia ja sitten mentiin. Entti nosti sen hyvin, ajoi hyvin, mutta hukkasi sen pienessä mutkassa. Ajattelin jo, että nyt se ei löydä sitä enää, mutta löysipäs. Loppumatka meni ok ja purkki löytyi lopusta. Lampaiden kasoista se ei välittänyt mitään. Suurempi ongelma oli varmasti kova ja pyörivä tuuli sekä kuiva maa. Namit kannattaa varmaan jättää nyt kokonaan pois. Entti on jotenkin keskittyneempi eikä tosiaan pyöri syömisen jälkeen vaan menee kuin juna koko matkan. Kyllä siitä jälkikoiran saisi :) Hiljaa hyvää tulee, ehkä ensi kesänä. Tämä kesä on ollut aika lammas- ja tokopainotteinen.

Lomaa on vielä runsas viikko jäljellä. Aina se menee liian nopeasti ja kauheesti vielä olisi tekemistä. Toisaalta taas loma on tähän asti ollut aika ihana.

Älämölön poistamista

Olen niin kevätihminen! Ihana ilma, ei liian kuuma, mutta ei tarvitse pukeutua toppavaatteisiinkaan. Treenattukin ollaan joka ikinen päivä. Harmi vaan, kun kaikki pitää tehdä kesällä enkä osaa talvella tehdä mitään järkevää. Aika loppuu harrastusten kanssa kesken.

Viime lauantaina oltiin Oili Huotarin tokokurssilla Entin kanssa. Entti oli extrapaha ääntelyn ja älämölön kanssa, mikä sinänsä oli hyvä, että päästiin miettimään keinoja. Oili kysyi alussa, että onko se ahdistunut ja mä veikkasin sitä, mutta sitten kun tehtiin liikkeitä Oilin vielä häiriköidessä, niin juu ei, ei ollut ahdistunut. Päinvastoin, itse liikkeet meni kivalla asenteella ja hyvin eikä reagoinut häiriöihin. Oili totesi, että Entti ei suhtaudu tokoon vakavasti vaan vähän sellaisella ”hällä väliä”- asenteella. Se onkin totta, mutta sellainen Entti vaan on. Entin elämänasenne on muutenkin sellainen lupsakka, joten en usko, että saan ikinä sitä ottamaan tokoa ”työnä”. Ainoa asia minkä se ottaa työnä on paimennus. Niin, ja takaisin vielä, pallo pitää nyt laittaa piiloon seuraavaksi kahdeksi vuodeksi ja vain sosiaalista/ namipalkkaa. Johonkin katosi se koira, mikä oli rauhallinen tokossa…

Jatkossa niin, että annan ennen treenejä Entin hillua lelun kanssa yksikseen, mieluiten noin vartti (hyvä aika, tämä testattiin). Sen jälkeen lelu pois, kehän viereen odottamaan, juuri ennen suoritusta heitän vielä kasan nameja maahan, käskyllä kehään ja töihin. Kehässä vain sosiaalista palkkaa ja muutama nami. Kokeiltiin toisella kierroksella ja Entti oli paljon parempi. Keskittyi eikä ölissyt.

Viikolla sitten heti tositoimiin ja meni Espoossa sikahienosti eikä äänellyt ollenkaan! Oli tosi, tosi hyvä muutenkin. Sen verran joustan tuosta ei-palloa-kehään-asiasta, että kun opetan uutta, niin palkkaan kyllä lelulla. Treenattiin esim. ohjattua ja siinä kyllä sai tulla lelulle kapulan noston jälkeen. Hanskassa olevien liikkeiden kanssa treenataan sitten palkkaamattomuutta. Maanantaina saatiin hyvää harjoitusta p.olokavereiden kanssa. Rivissä koikkeri, hoffi, pumi, aust.terrieri ja afgaani. Ei yhtään bc:tä! Afgaanin kohdalla Entti mietti tosissaan, että mikä se on, mutta itse p.olot meni hyvin. Sekä istuminen että makuu.

Astan kanssa päästiin eilen tauon jälkeen agitreeneihin ja ne meni kohtuu hyvin. Parin viikon tauolla oleminen kaikesta oli aika raskasta sekä Astalle että meille. Se oikeasti meni pitkin seiniä. Onneksi sillä kasvaa kynnet normaalistikin nopeaan tahtiin, joten taisi olla tässä kohtaa pienoinen pelastus.

Treenit jatkuu. Lisää tunteja, kiitos.

Köpöttelyä ja maahanmenon vaikeutta

Asta joutuu nyt hetkeksi syrjään kisa- ja treenikentiltä. Lauantaina siltä katkesi treeneissä kynsi ja nyt se köpöttelee jalka paketissa siihen asti, kunnes uusi kynsi on kasvanut. Toivottavasti siihen ei menisi kovin montaa viikkoa. Paimennuskausi kolkuttelee jo nurkan takana…

Tällaista fiilistä odotellessa.

Entin kanssa ollaan harjoiteltu tokoa ahkerasti. Ihanaa, kun pääsee ulos ja kuiville hiekkakentille. Luoksetulon maahanmeno tökkii ja se taitaakin olla seuraavan kurssin aihe, jollei jotain uutta kriisiä ilmaannu siihen mennessä. Maahanmenon sijaan Entti pysähtyy vauhdista istumaan. Kovin loogista?

Viime viikon kootut

Torstaina käytiin Astan kanssa Balance-tunnilla. Asta oli aika näppärä. Kotona aloitetaan nyt harjoittelemaan takajalkojen lattamista erilaista tasojen päälle sekä kaikkien jalkojen laittamista yhtä aikaa tasojen päälle. Entti hyötyy tästä todennäköisesti vielä enemmän, joten sen kanssa harjoitukset myös ohjelmistoon.

Muistettavaa: Koira pitää olla suorassa, etu- ja takajalat tasoissa toisiinsa nähden ja tasoilta pitää kävellä alas. Pään kääntämiset eri suuntiin, kun on tason päällä.

Balancesta mentiin agilitytreeneihin ja ne menivätkin aika hulvattomasti. En ollut ehtinyt hallille kisojen jälkeen tekemään palauttavaa treeniä, joten Astalla meni vähän turhan lujaa :) Treenilistalle putki-kontakti-erottelu ja lisäksi jatketaan, ylläri, ylläri, vaikeita keppikulmia kovasta vauhdista. Kolmantena mun pitää opetella esteiden merkkaukset, luottaa siihen, että Asta ottaa ne ja lähteä jo kohti seuraavaa estettä.

Lauantaina oli vuorossa Korrien kurssi Entin kanssa. Riitan vuoro oli ensin ja siellä pohdittiin kauko-ongelmaa. Todennäköisesti meidän ongelma on peräisin ihan pentuajoista ja siitä etten jo silloin miettinyt kokoamista sekä sitten siitä, että Entistä kasvoi tuollainen rotjake, jolla kropan hallinta ei tule luonnostaan. Lisäksi se luonnostaan I-S vaihdossa venyy ryhdikkääseen asentoon, jolloin sen on mahdotonta siirtyä taaksepäin takaisin istumaan. Edelleen se on myös liikaa ajatuksissa kiinni namissa. Painonsiirtoharjoituksia pitää jatkaa ja sitten otetaan vähän apuvälineistöä käyttöön. Jalkojen väliin laitetaan hihna, keppi, tms. ja kun se on noussut seisomaan, sen pitää peruuttaa esteen taakse takaisin istumaan. S-M vaihtoon opetan sille nenätargetin, joka laitetaan etujalkojen väliin, jolloin se automaattisesti peruuttaa taaksepäin.

Olen nyt treenaillut näitä ja tehnyt sen verran lisäyksiä, että Entin kummallakin puolella on nami. Ei kuitenkaan ihan vieressä. Yritän saada sen keskittymään vaihtoihin ja irrottamaan ajatuksen palkasta. On tää vaan vaikeeta. Kotona kokeilin huvikseni Astan kanssa ja se siirtyy taaksepäin niin paljon näppärämmin. No, minkäs Entti koolleen mahtaa, näillä mennään :)

Iltapäivällä Pekan oppeihin ja aiheena tunnari.Tässä koin valaistuksen! Pekka piilotti ensin yhden kapulan 10m päähän ja teki samalla hiekkaan merkit ikään kuin muillekin kapuloille. Ekalla etsintäkierroksella Entti pyöri hetken, mutta löysi oman. Palautus oli huono tai lähinnä eteentulo vino.

Seuraavaksi testattiin niin, että Pekka laittoi kasan vieraita puoliväliin ja reitistä vähän sivulle. Oma taas 10m piiloon. Pekka totesi, että jos Entti menee vieraille, mun pitää kutsua se pois. Sinnehän se meni eli oli menossa kapuloille näöllä eikä hajulla. Tuli helposti pois, toisto ja sama juttu. Pekka kävi muistuttamassa, että oma oli piilotettu pidemmälle ja kolmannella kerralla menikin sinne hyvin. Vilkaisi kyllä vieraita, mutta jatkoi matkaa. Tehtiin muutamia toistoja ja Pekka siirsi vieraita kapuloita keskemmälle ja vähän levitti niitä. Lopulta Entti meni niistä yli etsimään kauempana olevaa omaa kapulaa. Lamppu siis syttyi.

Jatkossa muistettavaa: Siirrä vieraita kohti omaa. Piilota muutamia vieraita, ettei Entti opi, että oma on aina piilossa. Piilota vieraita, mutta jätä oma näkyville. Kapulat tai ainakin etsittävä aina 10 metrissä. Kun Entti ottaa oman kapulan, ole hiljaa ja kehu aikaisintaan vasta, kun on tehnyt päätöksen lähteä tuomaan. Näin olen tehnytkin ja kisoissahan se menee myös näin. Jos ottaa väärän, ala puhumaan mitä tahansa. Ei mitään kieltämistä tms. vaan ylipäätään puhumista. Tällöin koira oppii, että väärän nostamisesta alkaa ääni, oikeasta ohjaaja on hiljaa.

Keskusteltiin myös siitä, että kun tunnari on niin herkkä liike, pitää olla tarkkana, että tietää koiran todellakin etsivän ohjaajan hajua eikä vahingossa jotain muuta. Tästä oon ihan innoissani, Entti todella tuntui tajuavan, mitä siltä haluan. En ole osannut opettaa, vaikkei tuossa sinänsä mitään erityistä ollut. Nyt vaan sain konkreettisesti apua :)

Yksi puuttuu vielä

Pääsiäisenä juostiin perjantaina ensin TSAU:lla kolmella radalla ja maanantaina ATT:lla kahdella. TSAU:n radat menivät enemmän tai vähemmän räpiköimiseksi. Asta oli pihalla kuin pääsiäisnoita TSAU:n hiekkapohjalla. Hyvää oli se, että kontakteilta lähti vasta luvan kanssa.

Ekalla radalla oli jotenkin epävarma, meni tosi varovasti puomin ja keppivirhekin tehtiin, tosin tämä meni mun piikkiin. Tokalla radalla lensi sitten rimat ja taas keppimoka. Viimeisellä radalla Astalla oli jo pohjaan tuntumaa, rimat pysyivät ylhäällä, mutta itse tein yhden ohjausvirheen (=kielto) ja Asta mokasi taas kepit. Kepit menivät nimenomaan Astan piikkiin, koska viimeisen radan kohdalla olin päättänyt, että jollei mikään muu onnistu, niin kepit tehdään kunnolla. Melkein nollavauhdista, lähes suora linja ja tokaan väliin. Pöh.

Joku tietysti oli heti sitä mieltä, että Asta on jumissa tms. Se ei kuitenkaan ole pudotellut rimoja lähiaikojen treeneissä ja viimeksi torstai-illalla teki pitkää rataa. Lisäksi viime keväänä kävi ihan samalla tavalla, kun siirryttiin sisältä ulos kentälle. Parissa ekassa treenissä rimat lenteli ennen kuin hiekkakenttä tuli tutummaksi. Joten omasta mielestä syy on se, että Astalla nyt on vaan niin vähän kokemusta erilaisista pohjista. Ollaan menossa joka tapauksessa hierottavaksi, joten tuleepahan sekin puoli tsekattua

Maanantaina sitten ATT:n pari rataa. Eka rata oli helppo. Jotenkin kammottavan helppo, että tuli melkein sellainen olo, että pakko onnistua. Onneksi sain tuollaiset ajatukset työnnettyä pois ja keskityttyä radalla vain menemään este kerrallaan. Asta hyppäsi hyvin, kepit onnistuivat, kontaktitkin menivät hyvin ja vain yksi kökkö kohta tuli pussin jälkeisessä elämässä. Niinpä sitten nollalla maaliin ja sijoituksissa kolmanneksi.

Toisella radalla mokasin tiukassa kulmassa tehdyn valssin olemalla Astan edessä. Tuo kohta olikin ainoa kohta radalla mitä mietin ja minkä ohjaus ei tullut selkäytimestä itsestään. Rima alas ja tuo kohta harjoiteltavaksi. Lisäksi Asta ilmeisesti liukastui, sillä tippui puomin ylösmenolta alas. Loppukuviot ok ja tulokseksi 10.

Nyt sitten vielä se yksi nolla ja sitten suhataan kolmosissa :o

Entin kanssa virittelin tiistaina tauon jälkeen tokoa ulkona. Muutamia pieniä pätkiä seuraamista, jääviä ja kaukoja ja sehän toimi hirmu kivasti. Tokomotivaatio pitäisi kaivaa nyt pikaisesti jostain esille ja vähän treenatakin, kun runsaan viikon päästä on kurssi. Sinne ei kehtaa ihan kylmiltään mennä…

Voihan, kun keksin ehkä toimivan keinon

Maanantai-iltana istuin ahdistuksen kanssa alas ja aloin miettimään miten hyvät kaukot ja Entin saisi mahdutettua samaan lauseeseen. Pohdinnan tuloksena ahdistus joutui lähtemään ensin teoriassa ja treenin jälkeen kokonaan.

Tuumasta toimeen. Poistin ensin takapalkan. Se ei selvästikään ole toiminut niin kuin olisi pitänyt. Oikeastaan Entti etenkin S-I vaihdossa on mennyt herkästi vinoon, jolloin ajatus ei ole ollut asennonvaihdossa vaan palkassa. Ja Entti pitää nimenomaan saada _ajattelemaan_. Laitoin Entin asemiin ja imurin putken vielä esteeksi eteen, osittain itseni, osittain Entin takia.  Sitten naksu ja namit käyttöön.

Ensimmäisessä I-S vaihdossa ponnahti reippaaseen ryhtiin, takajalat pysyivät kuitenkin paikoillaan. Menin palkkaamaan, mutta Entin piti ensin luopua kunnolla namista eikä mitenkään päin houkuteltaessakaan saanut tavoitella vaan pikemminkin kääntää katsetta pois. Yes:llä sai luvan ottaa. Tällä tavalla namikättä ”väistäessään”, se automaattisesti siirsi painoa taaksepäin ja S-I vaihto onnistui aika näppärästi. Toistoja, toistoja ja toistoja ja sieltähän alkoi löytyä toivottua huonoryhtisyyttä :)

Mietin myös tarkasti omia käsimerkkejä ja yritän tehdä niistä vieläkin selkeämmät. Sisällä tehdään nyt tätä jumppaa sekä namista luopumista ja ulkona kuuriluonteisesti vain M-I-M vaihtoja, jotta saan ahdistuksen häviämään, varmuuden takaisin ja harjoiteltua taas pitkältä matkalta.

Eilen tehtiin toistoja ja tänään myös ja toistaiseksi näyttää paremmalta kuin ennen. Ei se auta märehtiä ongelmista (oli kyseessä mikä tahansa asia, ei siis pelkästään koirajuttuja) vaan miettiä miten sen saa ratkaistua tai asiat etenemään toivottuun suuntaan. Itse olen vähän kärsimätön ja haluaisin asioiden toimivan suht nopeasti, joten tällainen harjoittelu parantaa kyllä mun hermorakennetta ;) Tää on ehkä yksi niitä tokon koukuttavia puolia. Vielä kun saisi samanlaisen fiiliksen tunnariin ;P

Tänään oli vielä Astan kanssa agitreenit. Siinä kyllä tuppaa usko loppumaan kesken, kun kroppa ei käänny, niin se ei käänny ja kädet lepatteli löysästi eri suuntiin. Asta parka. Treenikaverit yritti kyllä parhaansa mukaan neuvoa ja opastaa, siitä heille iso kiitos…

Voihan kaukot

Ja voihan ahdistus. Alan totisesti olemaan epätoivoinen Entin kaukojen osalta. Se ei vaan opi eikä tajua. Mietin jo, että pitäisikö opettaa sille sekatekniikka ts. seisomisessa siirtäisi jalat taaksepäin…

Ongelma on nimenomaan I-S ja S-I vaihdot. Entillä on aina ollut takapalkka, seisomisessa en käytä enää käsimerkkiä vaan pelkkä suullinen ja eilenkin se _käveli_ muutamia askeleita eteenpäin ja oli selkeästi sen näköinen, että mä en tajua! Metrin päästä onnistuu joo, mutta jos lisään matkaa kahteen, ei tajua enää. Olen ollut tosi tarkka etäisyyden lisäämisessä, mutta silti koko homma hajoaa, jos matkaa tulee vähänkään lisää.

Jollei Entti suoranaisesti siirry eteenpäin, niin sitten se ainakin venyttää itsensä kunnon ylvääseen ryhtiin, josta on ihan mahdotonta siirtyä taaksepäin niin, että takajalat pysyisi paikoillaan. Taisin viime kirjoitukseen laittaa, että ulkona ottaa nyt painetta eikä mikään ihme, jos on yhtä pihalla kuin viereinen lumiukko.

Painonsiirtoja pitäisi harjoitella, mutta mä en osaa opettaa. Kaiken kaikkiaan sen takapään käyttöä pitäisi vahvistaa ja muistuttaa, että sillä on myös takajalat, mutta miten? Christa näytti syksyllä sitä jumppaamista, mutta tollasen ison, aikuisen rotjakkeen kanssa en vaan osaa. Ollaan me kuitenkin yritetty. Olen nyt tehnyt tätä nyt 2,5 vuotta eikä me edistytä.

Apua!?!

 

Tiivistelmä viimeiseltä viikolta

Harjoitukset on jatkuneet ja tässä jotain yhteenvetoa. Viime viikon lauantaina käytiin Karoliinan kanssa hallilla. Karoliinalla oli tosi kiva harjoitus, jonka kiemuroista selvittiin yllättävän kivasti Astan kanssa. Sunnuntaina mentiin Entin kanssa yhteistreeneihin, jossa alun mielentilan virittelyt onnistui, mutta seuraamisen hinkkaaminen ja kaukot saivat aikaan piippausta. Jostain syystä Entti ahdistuu nyt ulkona tehtävistä kaukoista. Sisällä taas ennakoi vaihtoja tosi herkästi, mutta on hiljaa. Yksi lisäsyy taisi olla myös se, että pitkästä aikaa oli muita, vieras paikka ja ehkä sitten keskittyminen ei niin täydellistä, en tiedä.

Sunnuntain jälkeen olin jotenkin tosi ärsyyntynyt. Niinpä maanantaina treenasin Espoossa p-paikalla yleisen hälinän keskellä. Meni hyvin, varmasti ja mikä tärkeintä, oli ihan hiljaa. Tästä tuli sitten parempi mieli, mutta toisaalta aiheuttaa lisää pohdintaa mietintämyssyyn Entin mielen hallinnasta.

Keskiviikkona sain pikaisesti harjoiteltua hallissa, jossa oli peilit. Ihan luksusta! Seuraaminen näytti kivalta, tosin aloituksissa pudottaa kontaktin muutaman askeleen ajaksi nyt koko ajan. No, se on sitä viilaamista sitten. Yritän nyt saada kokonaisuutta pysymään kasassa ja suun kiinni.

Keskiviikkona oli myös Astan agitreenit. Julia oli tehnyt kakkosluokan radan missä ei oikeastaan ollut kuin yksi paha kohta, jota en osannut ohjata. Tähän saatiin hyvät neuvot ja sitten se sujuikin. Muuten oli sellainen hyvän mielen rata :)

Torstaina kotitokoa olohuoneessa. Perjantaina oli vapaa päivä, niin ihanaa. Heitin Samin töihin ja jatkoin siitä hallille. Ensin Entin kanssa tokot pohjalle. Aika hyvä asenne, tosin vähän meinaa mennä hallilla yli. Tehtiin melkein kaikkia voi-luokan liikkeitä. Luoksetulon seiso-pysäytyksessä totesin, että otan käsimerkin takaisin. Saan pysähtymään sata kertaa paremmin niin. Lyhyeltä matkalta Entti toppaa sanallisesti hyvin, mutta pitkältä matkalta liukuu ihan liikaa, vaikka takapalkkakin on käytössä.Tätä on kuitenkin kokeiltu melkein puoli vuotta ja voihan sen sanallisen ottaa takaisin, jos käsimerkki syystä tai toisesta alkaa olla huono.

Astan kanssa mentiin valmista rataa. En vaan osaa tehdä mitään omaa, kun olen yksin. Saatiin kuitenkin aikaiseksi kivoja kiemuroita. Mä en vaan lakkaa ihmettelemästä miten Asta voikin olla niin näppärä siinä lajissa. Se on oikeasti lahjakas agikoira ja jollain paremmalla ohjaajalla olisi jo ties missä. Se keskittyy niin kivasti, menee maltilla, kuuntelee, rimat pysyy jne. Edelleen, vaikka tietää jo tasan tarkkaan mistä agilityssa on kyse.

Eilen mentiin sitten Rymättylään. Lampolassa oli taas useampi paali vaihdettavana ja sovittiin, että Sami käy ne Mikon ja koirien kanssa vaihtamassa. Tällä kertaa siis myös Entti pääsi tositoimiin mukaan. Me tehtiin sisällä laskiaispullia sillä aikaa, joten en ollut näkemässä, mutta kuulemma hyvin oli hommat hoidettu. Entillä ei ole juurikaan kokemusta paalien vaihdosta ja lauma paalia odottavia lampaita tuijottamassa oli välillä vähän jännittänyt, mutta Astan avustuksella nekin tilanteet oli saatu ratkaistua. Kyllä siitä vielä hyvä paimenpoika tulee <3

Lisäksi tehtiin tietysti taas ihana, pitkä metsälenkki. Oli muuten outoa olla metsässä, kun siellä oli ihan hiljaista. Kesällä kuuluu sentään lintujen ääniä, mutta nyt ei yhtään mitään.

Tavallista tammikuuta

Näköjään olen laiskistunut blogin kirjoittamisessa. Aina välillä olen melkein ryhtynyt naputtelemaan, mutta sitten onkin tullut jotain muuta. Yhteenvetona kuitenkin, että mitään ihmeellistä ei nyt tammikuun aikana ole tapahtunut. Sellaista tavallista harmaata (tai valkoista) arkea, joka sopii mulle erittäin hyvin.

Astan kanssa ollaan käyty muutamia kertoja hallilla sekä ryhmätreeneissä että yksikseen treenaamassa. Lisäksi meillä on nyt projekti, josta tarkemmin ehkä joskus myöhemmin. Tykkään tosi paljon opettaa koirille jotain pieniä piperryksiä, joihin eri tokojutut mm. kuuluu. Astan valikoimiin kun ei toko kuulu, niin sen kanssa on pää lyönyt sisätreeneissä vähän tyhjää. Nyt meillä on kuitenkin projekti, jossa harjoitellaan mm.oikean puolen sivulle tuloa ja siinä kulkemista. Hauskaa, virkistävää ja erilaista.

Entti taas on hinkannut tokoa. Ja nimenomaan hinkannut, erityisesti kaukoja. Sisätiloissa tekniikka i-s-i ja m-s-m osalta alkaa näyttää aika hyvältä ja pääsen jo joidenkin metrien päähän. Ulkona tai hallissa pitää tehdä lähempää, koska siellä vire on korkeampi ja virhemahdollisuus kasvaa.

Tunnari pitäisi ottaa treeniohjelmaan. Mulla on tekosyinä se, että ulkona on kylmä ja sisällä en halua sitä tehdä. Suurin syy on kuitenkin se, että inhoan sitä kaikista liikkeistä eniten, mutta ei auta, pitää ottaa niskasta kiinni. Kokonaisia liikkeitä ja useampia peräkkäin pitäisi myös tehdä enemmän.

Kevät tulee taas väkisinkin ja sen huomaa pidentyneistä päivistä ja valon lisääntymisestä. Joka kevät mulle iskee jonkinlainen eläinkuume, joka kyllä jatkuu eritasoisena pitkin vuotta. Viime vuoden ”eläinostos” oli vain akvaario, jota olen kyllä jo vuosikaudet halunnut. Tällä hetkellä koiranpentukuume nostaa päätään. Ei auta, tässä laumassa on ihan riittävästi tekemistä vielä vuosiksi, vaikka toisaalta sitä ei koskaan tiedä, aina voi haaveilla ja toisaalta pysyä ajan hermolla surffaillessa netistä pentusuunnitelmia. Samin kauhuksi olen väläytellyt mahdollisuutta ihan muun rotuiseenkin, vaihtelu kun saattaa virkistää. Hopin takia pitää osittain myös  hillitä pentukuumetta. Se varmaan pakkaisi reppunsa lopullisesti ja vaihtaisi osoitetta.