Back to basics

Älä oleta, että voit jatkaa siitä mihin ennen taukoa jäit tai jopa suoraan vaikeuttaa harjoituksia. Tällä viikolla loppui tauko sekä agilityn ja tokon osalta ja mä vaan reteesti oletin, että hommat jatkuu siitä mihin yli kuukausi sitten jäätiin. No ei jatkunut.

Keskiviikkona oltiin Astan kanssa agilitytreeneissä. Oma liikkuminen tuntui siltä, kuin olisi ollut kymmenen kilon puntit jaloissa ja tahmealta se varmaan näyttikin. Huitelin käsillä minne sattuu ja sitten ihmettelin, että miksi Asta ei mene putkeen, kun käsi näyttää kohti kattoa. Asta taas oli taantunut keppien kohdalla eikä osannut mennä vaikeista kulmista ollenkaan. Tai ei se ole koskaan hyvin osannut, mutta nyt ei mennyt edes helpotettuna. Käsky kävi, että kaikki vapaa-aika pitää jatkossa käyttää keppien treenaamiseen tai sitten mun pitää opetella juoksemaan niin lujaa, että olen aina ennen Astaa kepeillä ohjaamassa sen oikeaan väliin. Voi varmaan miettiä kumman vaihtoehdon valitsin ;)

Tänään oli lyhyempi työpäivä ja sen kunniaksi mentiin sitten hallille harjoittelemaan mitäpä muuta kuin keppejä. Otin ohjurit avuksi ja niistä huolimatta Asta yritti alussa mennä väärään väliin. Tarpeeksi toistoja, niin johan alkoi sujumaan ja lopussa myös ilman ohjureita. Lisäksi palkkailin kontakteilta ja tein jotain samoja ohjauskuviota mitä keskiviikon treeneissä, mutta en tiedä sille nimeä. Kädet meni kuitenkin oikein ja Asta sinne minne pitikin :)

Meillä oli Julian kanssa sovittu tokotreenit, joten aloitin herättelemään Enttiä taas tokojuttuihin. Aika puihinhan ne meni, mutta kivaa oli. Entti on kyllä niin uros ja niin putkiaivo. Aloitin siis suoriltaan siitä mihin ennen taukoa jäätiin ja kokeilin jopa vaikeampia juttuja. Sitten kun ei osannut eikä tajunnut mitä pyysin, niin alkoi kuulumaan jo piippaustakin. Miksi mun pitää aina kantapään kautta tajuta, että Enttiä ei vaan voi vetäistä tauolta kylmiltään ja yrittää tehdä suoriltaan vaikeita juttuja. Julia myös häiriköi kiitettävästi (ihan tarkoituksella ;) ) ja sekin pitää ottaa ohjelmistoon jatkossa. Ehkä tosin vähän lievemmällä tyylillä, ettei pikkupojan pää mene ihan sekaisin.

Illalla menin vielä kuokkimaan belgitreeneihin ja siellä tehtiin hyppynoutoa, ruutua ja seuraamista. Kahdessa ensimmäisessä ei mitään erityistä, mitä nyt noutojen kohdalla pitää jatkossa vaan muistaa aina palkata heitosta eikä päästää kapulalle. Seuraamisessa sain hyviä vinkkejä takapään käyttöön ja ylipäätään pitää ottaa siinä nyt tehokuuri. Oletettavasti käännökset paranee, kun takapää tulee paremmin mukaan. Kiva oli päästä treenaamaan vähän vieraampien kanssa, niin tulee uusia ajatuksia ja ideoita.

Tästä se agilityn ja tokon treenaus taas vähitellen käynnistyy :)

Torstaina oli Astan rokotuskäynti ja nappasin Hopin samalle reissulle mukaan yleistarkistusta varten. Ajattelin, että kun se tulee jo 11v., niin voisi vähän kuunnella sydäntä, ottaa verikoetta, jne. Kaikki oli oikein hyvin; sydän hakkasi reippaasti, ylimääräisiä patteja ei löytynyt, sisäelimet tuntui tunnusteltaessa ihan ok:lta ja verikoetuloksissakaan ei mitään erityistä. Aavistuksen harmaakaihia oli molemmissa silmissä, mutta silti kuulemma ikäisekseen hyvännäköiset silmät. Kaiken kaikkiaan Hopi sai arvosanaksi 10+. Toivottavasti jatkuu samaa rataa vielä pitkään. Tiistaina oli myös pikainen pentuetapaaminen, mutta siitä kuvien kanssa joskus toiste tarkemmin :)

Saariretket ja Entille avoimen luokkavoitto

Perjantai oli syksyn yksi mukavimmista päivistä, kun päästiin jälleen kerran hakemaan lampaita saarista pois. Puoli kymmenen lähdettiin Metsähallituksen veneellä Rymättylästä. Mukana koirista olivat Asta, Entti ja Sannan Tinka. Suuntana oli ensin Pähkinäinen.

Perillä jakaannuttiin useammaksi porukaksi, koska lampaatkin olivat useammassa laumassa. Pikkuhiljaa keräiltiin niitä ympäri saarta ja ensimmäiset 30 lähtivät veneellä Rymättylään. Me jäätiin hakemaan loput ja pitämään aloillaan niitä, jotka eivät ensimmäiseen kyytiin mahtuneet.

Toisella kierroksella saatiin loput lampaat mukaan ja hypättiin itsekin veneeseen. Vietiin lampaat Rymättylän rantaan, vene tyhjäksi ja nokka kohti Maisaarta. Siellä piti lampaat hakea kauempana olevalta laitumelta ja kuljettaa pihojen ja rakennusten väleistä.

Astalla oli tällä reissulla iso rooli ja hyvin se hommansa hoitikin. Miina oli loukannut jalkansa ja Sanna joutui ottamaan Tinkan tuuraamaan. Hyvin Tinkakin jaksoi, vaikka ikää on jo yli 12v., mutta Astalle tuli sitten suurempi työosuus. Entti harjoitteli lähinnä lähityöskentelyä. En luota siihen vielä niin paljon, koska tuollaisten villien lampaiden kanssa pitää koiran olla aika varma. Entti ei tee mitään tyhmää, jahtaa tai pure, mutta sillä voi toisinaan olla hankalissa tilanteissa suunnat hakusessa enkä todella ala tuollaisissa tilanteissa testailemaan.

Astalle on tullut kesän aikana varmuutta myös kauempana työskentelyyn. Rymättylässä Sami ja Asta harjoittelivat vielä hakemalla isomman pässipoikaporukan sisälle. Kivoilla lampailla nosto ja kerääminen sujuu nätisti vielä parissa sadassa metrissäkin.

Tänään olikin sitten vuorossa Entin avoimen luokan kisat TSAU:lla. Koiria oli kuusi ja Entin suoritusvuoro kolmas. Paikallaanolon alussa meni pitkän aikaa ennen kuin päästiin itse liikkeeseen. Yksi koira oli ensin hukassa, sitä odoteltiin ja sitten se tuli meidän viereen, joten paikkoja vaihdeltiin uudelleen. Virittelin Entin huolella ja se olikin ihan tilanteen tasalla. En huomannut vilkaista sen takaosaa ja ilmeisesti se oli ihan vinossa. Maahan se meni siis ihan vinoon. Pään laittoi hyvin alas ja pysyi siinä koko ajan. Tästä olin tosi, tosi iloinen, koska se on ollut niin vaikeaa. Seuraavalla kerralla pitää vaan muistaa vilkaista sinne taaksepäin. Tästä 9.

Omalle vuorolle sain viriteltyä Entin mielestäni hyvin. Seuraaminen lähti hyvin liikkeelle. Yllättäen oikealle käännöksissä ei ollut niin tarkkana mukana ja teki taas ”entit” eli kävi tökkäämässä mua takapuoleen ennen kuin palasi sivulle. Juoksuosuus oli melkoista pomppimista, välillä ihan kaikilla neljällä tassulla ilmaan. Häntä kyllä heilui koko ajan. Joku ei vaan ottanut tätä kauhean vakavasti ;) Tästä 8.

Liikkeestä maahanmenoon virittelin, mutta ilmeisesti Entti ei kuunnellut tai keskittynyt, koska seuraamisessa oli ihan eri tuntuinen, kuin normaalisti liikkeen yhteydessä. Niinpä se käskyn saatuaan teki täydellisen liikkeestä istumisen. Onneksi olin sen verran hereillä, että käännyin ja toistin käskyn. Entti putosi hyvin maahan. Sitä kohti kävellessä se haisteli maata (*paha, paha, paha*), sivulle hyvin. Tästä 7.

Ilmeisesti otti tuosta kaksoiskäskyhässäkästä vähän painetta, koska tuon jälkeen alkoi kuulua pientä piippausta. Luoksetulossa olisi mun mielestä voinut pysähtyä vähän napakammin, mutta siitä silti 10.

Seisominen meni ihan ok, siitä 9. Vähän seuraaminen oli sellaista holtitonta.

Noudossa annoin voimakkaan ”odota”-käskyn, koska on viime aikoina hieman nytkähdellyt heiton aikana. Nyt pysyi hyvin, vähän törmäsi kapulaan, toi eteen hyvin, mutta siirtyi sivulle liikkurin käskystä. Pisteitä mun mielestä liikaa, 9,5.

Kauko-ohjausta jännitin etukäteen ehkä eniten, koska on välillä saattanut jumia. Nyt jumeista ei ollut tietoakaan vaan ponnahti ylös oikein hyvin. Tästä 10.

Estehyppy meni taas ihan hyvin. Siitä 9,5. En tiedä mistä puolikas meni.

Tuomari selitti pitkät pätkät jokaiselle suorituksen jälkeen. Meille sanoi, että ”olipa se vauhdikas ja tämän vuoksi tuli pieniä pisteiden menetyksiä”. Oma ajatukseni oli, että tietyissä liikkeissä Entti ei ollut ihan tilanteen tasalla ja sitten esim. siitä maahanmenon sanomisesta otti hieman itseensä. Hessu Hopo vaatii siis hieman lisää aikaa ja hiomista. Kokonaisvaikutuksesta 9, yhteensä 182p., KP sekä luokkavoitto. Nyt nenät kohti voittajaa. Tämän vuoden tokotavoitteet olivat tässä :)

Kirjoitusinto kadoksissa

Enpäs ole jaksanut kirjoittaa blogia ollenkaan. On niin paljon tekemistä eikä blogin kirjoittelu ole innostanut yhtään. Jotenkin nyt on sellainen vaihe, että en jokaisesta treenistä jaksa tänne kirjoittaa mitä tehtiin tai pitäisi tehdä. Ehkä pitäisi.

Astan kanssa mennään viikonloppuna jälleen kisaamaan ja jollei juoksu ala, niin seuraavanakin viikonloppuna. Ääneen uskallan ihan hiukan kuskaista, että toiveena olisi saada se viimeinen nolla vielä syksyllä, niin jatketaan kakkosissa sitten joskus. Yritän kuitenkin olla ottamatta sen suurempia paineita siitä, sillä tiedän, että joskus se kuitenkin tulee.

Treenit ovat menneet vaihtelevasti. Lähinnä pientä alakuloa tuo se, että mun oma fysiikkani on niin onnetonta ja pitäisi tehdä ihan hirveästi töitä sen kanssa, että kaikki kiemurat, käännökset ja juoksemiset onnistuisi. Astassa ei sitten mitään vikaa olekaan. Se menee sinne minne ohjaan.

Entin kanssa sain koepaikan ja toivotaan, että kaikki menee nappiin ja saataisiin avoin-luokka suoritettua pois alta. Kaukokäskyt on oikeastaan ainut, mikä on välillä tökkinyt treeneissä, kun ei ole noussut heti ylös.

Paimennuskausi alkaa lähestyä loppuaan. Sekä Piikkiön että Raision lampaat alkavat pikapuolin olla kaikki taas Rymättylässä. Entti kehittyi kesän aikana tosi paljon. Silmää saatiin hyvin vähennettyä ja suunnat opetettua. Astakin meni harppauksen eteenpäin ja sen sanavarastoon kuuluvat nykyään sanat ”hallinta” ja ”kuuntelu”. Ensi kesänä Sami menee kisoihin. Ilmoitan ne vaikka salaa, jollei muuten :)

Hopi jatkaa hömpöttelytreenaamista ja mukana kulkemista entiseen tapaan. Sen liikkumisesta on alkanut huomaamaan, että vanhuus alkaa vähitellen tulla vastaan. Hyvinhän se on voinut (*kop kop, ei ontumisia*) ja entiseen tapaan koheltaa, mutta esim. tasapaino ja kehon hallinta ei ole niin kovin hyvää. Tosin sitä se ei ole ollut koskaan eli muutokset näkyvät varmasti nopeasti.

Tokokin sujuu

Siitä nyt ei tosin ole vielä mitään virallisia uusia näyttöjä, mutta tavoitteena on, että syksyn aikana saataisiin Entin kanssa suoritettua avo-luokka.

Lomalla treenasin paljon ja menihän ne liikkeet eteenpäin tai varmemmiksi. Oikeastaan se p.makuu ja pään pitäminen maassa oli edelleen ainut, joka välillä tökki. Aika paljon ollaan edelleen tehty pelkkää avoa, vaikka se onkin aika tylsää. Välillä on treenattu voi-/evl-liikkeitä, ettei ihan nollasta tarvitse niiden kanssa sitten aikanaan aloittaa.

Tiistaina, Espoossa ollessa, käytiin treenaamassa Johannan, Niinan, Mirjan ja Tiinan kanssa. Ei olla pitkään aikaan oltu Puolarmaarissa, joten periaatteessa oli Entille uusi paikka. Olin tyytyväinen sen asenteeseen ja liikkeisiin, vaikka pikkuviilauksia pitääkin tehdä. Liikkeinä tehtiin nouto, kaukot, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Erikseen otin p.makuuta aikaisemmin.

Noudossa räjäytti vähän kapulaa, mutta tämä ei ole Entin tapaista, joten sen katsoin tällä kertaa läpi sormien. Pitoon sain hyviä vinkkejä, kiitos! Näitä harjoitellaan kotona. Kaukot menivät hyvin, vaikka kaikki seisoivat vieressä häiriönä. Muutenkin otin liikkeet käskytyksillä eikä Entti reagoinut niihin. Liikkeestä maahanmenossa seuraaminen olisi voinut olla aavistuksen parempi, mutta maahan kuulemma tippui nopeasti. Loppuosakin meni ok.

Luoksetulon pysäytys oli vähän hidas. Siinä tulikin ehkä eniten ajattelemisen aihetta. Olen nyt pysäyttänyt Entin käsimerkillä, johon reagoi nopeammin ja paremmin kuin suulliseen. Se saattaa kuitenkin olla vain oikotie onneen ja tiistain keskustelujen jälkeen aloin miettimään, että pitäisikö silti yrittää suullista. Avoin luokka todennäköisesti mennään käsimerkillä, mutta mietin sitten jatkoa. Hopilla on ollut käsimerkki seisomisessa ja toiminut aina ja kaikkialla ihan moitteettomasti. Mutta Entti ei olekaan Hopi, joten vaihtoa kyllä mietitään huolella.

P.makuuta ja pään pitämista maassa pohdittiin myös ja Niinalta tulikin hyviä muistutuksia. Miten voi olla niin, että toisen pitää sanoa, että lisää häiriötä, vaikka se pitäisi itselle olla jo ihan loogista. Yksinkertaisia asioita joiden avulla edetään, mutta ei niitä aina tule itselle mieleen, höh. Eli nyt Entille lisätään häiriötä, paljon häiriötä, ja pään pitää vain pysyä maassa, piste. Muissa liikkeissä olen jo muistanut, että hessuhopoudesta huolimatta siltä voi, ja pitääkin, vaatia, mutta p.makuussa olen jotenkin ollut ihan kysymysmerkkinä.

Kiitos vielä treeneistä! Oli kiva harjoitella yhdessä taas pitkästä aikaa :)