Vuosi 2013 pakettiin

Blogin kirjoitus on nykyään kyllä niin olematonta, että mietin jo, että jaksanko kirjoittaa enää ollenkaan. Toisaalta täältä voi joskus myöhemmin tarkistella jotain eli kai pidän tämän edes tässä taustalla mukana.

Viime vuosi oli ja meni ja uutta vuotta menty kohta päivän verran. Viime vuonna taisin laittaa tulostavoitteita tälle vuodelle, mutta nyt päätin, että tälle vuodelle en laita mitään tavoitteita. Niin monen tutun ja vähän tuntemattomampienkin koirat ovat vuoden mittaan sairastelleet tai loukkaantuneet eivätkä voi jatkaa harrastamista. Meillä koirat olivat viime vuonna terveitä ja niiden kanssa pystyi tekemään fyysisessä mielessä ihan niin paljon kuin vain itse jaksoi. Niinpä päätin, että tänä vuonna meidän tavoitteena on pysyä yhtä terveenä kuin viime vuonna, puuhastella paljon ja jos jotain saavutetaan harrastusrintamalla, se on vain plussaa. Pieni notkahdus terveyspuoleen tuli joulun alla, kun Hopilla oli pissatulehdus, mutta se hoitui antibiooteilla kuntoon.

Sen verran viime vuoden tuloksista yhteenvetona, että meidän koirista vuosi 2013 oli Astan vuosi. Paimennuskisoissa starttaaminen ja agilityssa kolmosiin siirtyminen olivat isoja juttuja.

Joululoma on ollut ihanan pitkä ja jatkuu vielä ensi maanantaihin asti. Loma on kyllä tullut tarpeeseen, sillä syksy on ollut etenkin remonttirintamalla raskas. Lisäksi on pitänyt ladata akkuja tätä tulevaa vuotta varten, sillä se tulee sitten taas työrintamalla olemaan kiireinen. Hallilla ollaan käyty usein. Asta ja Entti ovat aksanneet ja Hopi ”tokoillut”. Tokoilu Hopin kanssa on kyllä niin terapiaa mulle ja ilmeestä päätellen myös Hopille. En varmasti tule ikinä saamaan toista tuollaista koiraa, joka edelleen 12-vuotiaana pitää maailman parhaimpana asiana sitä, että saa seurata, tehdä luoksetuloa tai kaukokäskyjä. Varsinaista tokoa en tehnyt Entin kanssa joulukuussa juuri ollenkaan. Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja painuin tavaroiden kanssa pihalle.

Tälle vuodelle on suunnitteilla joitain pieniä asioita, mutta ei mitään suuria mullistuksia. Eniten odotan remontin loppumista ja yläkerran valmistumista. Siitä tulee erilainen. Muuten eletään päivä kerrallaan, ihan sitä tavallista arkea. Nautitaan omasta perheestä, ihanista ystävistä ja maailman parhaista koirista. Se on parasta.

 

 

Hopi 12 vuotta!

Hopilla on tänään syntymäpäivä ja vuosia tulee täyteen jo 12. Vähän on harmaata tullut kuonoon ja korviin, mutta muuten porskutetaan hyvään tahtiin. Missään aisteissakaan ei ole ollut havaittavissa mitään heikentymistä. Hopi on ollut jo pitkään paremmassa kunnossa kuin joitakin vuosia sitten (*kop kop*). Toivottavasti tällä tavalla jatkuu vielä pitkään <3

Blogikirjoitukset ovat kaiken kaikkiaan vähentyneet, kun en jotenkaan jaksa tänne enää päivitellä. Mulla on nykyään käytössä treenikirja, johon merkitsen treenatut ja treenattavat asiat. Se on helppo pitää mukana, niin ei tarvitse kesken harjoituksen miettiä, että mitä sinne blogiin olinkaan kirjoittanut.

Sen verran tulosuutisia meidän perheeseen, että Asta siirtyi lauantaina agilityssa kolmosiin. Radan jälkeen en ollut yhtään varma, että mikä oli lopputulos, mutta niin vain se oli nolla. Yllättävää oli se, että Asta oli kaiken kaikkiaan ainut tuloksen tehnyt, kun muilla rata päättyi hyllyyn. Tästä eteenpäin, sitten joskus, kilpaillaan kolmosissa. Aika hurjaa. Mä tosiaan sain ihan itse nostettua Astan kolmosiin eikä siinä nyt niin tuhottoman monta starttia mennyt ja monta kertaa se nollakin oli ihan käden ulottuvilla :)

Entti on treenannut tokoa. Ääntely seuraamisessa on pienimuotoinen ongelma, jonka kanssa painitaan varmaan aina. Muutamia hyviä vinkkejä olen saanut, joiden avulla asiaa työstetään. Lisäksi Entti on puuhastellut vähän agilitya. Se on kyllä siellä vähän sellainen ”norsu posliinikaupassa”, mutta jos saadaan esteet kuntoon, niin voi olla, että siinäkin lajissa joskus startataan.

Loppuun vähän aikaa sitten otettuja kuvia. Päivänsankarista julkaistaan nyt kaksi yksittäiskuvaa, muut saavat tyytyä yhteen.

Frisbeekoiraksi Puolaan?

Viime sunnuntaina oli tarkoitus mennä Julian järjestämälle frisbeekurssille vain piipahtamaan niin, että Sami ottaisi joitakin valokuvia. Kaikki koirat olivat mukana ja hoitivat turistikoiran virkaa kentän laidalla. Koska oli viimeinen lomapäivä, hieno ilma, tuttuja ja mukavia ihmisiä sekä vielä mielenkiintoiselta näyttävä uusi juttu, niin päivä vähän venähti ja oltiin siellä koko päivä :) Etukäteen olin ajatellut, että frisbee on koiran kropalle tosi kuluttava laji. Siellä on kuitenkin erikseen long distance ja freestyle lajit, joista erityisesti se pelkkien pitkien heittojen kiinni saaminen ei tunnu niin hurjalta, jos vain osaa heittää hyvin.

Jossain vaiheessa toisena kouluttajana ollut Mariusz iski silmänsä Enttiin ja tuli kysymään, että mistä se on, onko se tsekeistä jne. Totesi, että siitä tulisi hieno flyball-ja frisbee-koira, kun se on niin vahvan ja voimakkaan näköinen. Vastasin siihen varmaan aika yllättyneenä, että jaa(?), kun nimenomaan Entin kohdalla olen ajatellut, että se on liian iso noihin juttuihin. Ei kuulemma ollenkaan, päinvastoin.

Mariusz nappasi Entin ja yhden frisbeen mukaan ja paineli kentälle. Ja olipahan suuri yllätys, kun Entistä kuoriutui todellinen frisbeekoira! Se sai 99% kiinni kaikki heitot, puola-suomi keskustelukin toimi käsimerkkien avulla yllättävän hyvin ja Mariusz ylisti sitä.

Välissä oli lounastauko ja sieltä tullessa kuulin, että kohta sulta tullaan kysymään, myytkö Entin Puolaan. Sukutaulukin oli kuulemma jo tsekattu Koiranetistä :D

Mariusz meni vielä lopussa Entin kanssa uudestaan ja edelleen se sai kaikki heitot kiinni. Ehkä se johtuu siitä, että se ei sähellä mitään ylimääräistä ja keskittyy hyvin ottamaan frisbeen kiinni.

Entti jäi lopulta koti-Suomeen eikä lähtenyt valloittamaan puolalaisia frisbeekenttiä :P Sen verran Sami kuitenkin asiasta innostui, että meni itse vielä maanantain kurssille, harjoitteli heittoja, harjoitteli Entin kanssa, osti frisbeet ja on nyt viikon aikana treenannut ahkerasti :)

Itse yritin samaa tokon kanssa ja voi ahdistus tai asenteellisuus. Kun koira ei suhtaudu siihen vakavasti tai ota sitä ”työnä”, niin tuskallista on. Paimennus on työtä, frisbee ilmeisesti vakavaa puuhastelua ja tokossa voikin sitten keksiä kaikenlaisia juttuja mun päänvaivaksi. No, sinnitellään ja mennään kokeisiin katsomaan järjestetäänkö kaikille hupia vai ei ;)

Ja se, joka sanoi, että tokoa ei voi tai kannata opettaa heti pennusta lähtien koiralle, joka alkaa myös paimentamaan, on ihan höpö höpöä. Sekä Astalle että Entille on hinkattu tokoa pikkupennusta lähtien eikä ne edes muista pellolla sanaa toko.

Entti tutustumassa uuteen lajiin puolalaisen opettajansa kanssa :)

  

     

Loma loppui…

…mutta olipa ihanaa! Yläkerran remontti saatiin myös aloitettua. Se ei nyt sinänsä ole mitenkään rentouttavaa, mutta pakko tehdä. Mä vastaan perinteisesti ruokahuollosta ja miehet remontoi. Siitä tulee hieno :)

Viime viikonloppu oltiin Rymättylässä ja kahden päivän ajan oltiin pääasiassa ulkona. Olen huomannut, että nautin nykyään hirveästi siitä, että koirat saa olla mukana eikä niiden tarvitse kökkiä sisällä. Tai kai olen aina tykännyt, mutta jotenkin nyt se on korostunut. Viime sunnuntainakin oltiin ulkona noin kuusi tuntia. Käytiin meren jäällä kävelemässä, metsässä keräämässä Sannan lasten kanssa kaneille oksia, koirat olivat lampolassa apuna paalien vaihdossa ja pyörittiin muuten vaan pihalla. Ei siis varsinaisesti mitään treeniä, mutta väsyneempiä ne joka tapauksessa olivat kuin esim. agi- tai tokotreenien jälkeen.

Viikolla kävin maanantaita lukuunottamatta joka päivä hallilla. Välillä treenattiin ratoja, välillä hiottiin pieniä yksityiskohtia. Välillä olin yksin, välillä treenasin Julian ja välillä Karoliinan kanssa. Pete kävi myös testaamassa Astan kanssa menoa ja hyvinhän se sujui. Kiitos kaikille neuvoista ja avuista, niitä me tarvitaan. Eilen sain Astan jopa tekemään kontaktivirheen tai siis lähtemään ilman lupaa. Hyvä juttu, sillä nyt pääsin puuttumaan kunnolla.

Koskaan ei näköjään pitäisi sanoa, että ei koskaan. Opeteltiin myös Entin kanssa esteitä :) Toko tökkii taas ja odotan, että jäät sulaa pois, niin pääsee kunnolla treenaamaan. On ihan turha esim. tarkentaa luoksetulon tai ruudun paikkoja, kun Entti liukuu tahtomattaan väärään kohtaan. Tunnarin kanssa tehty sisäharjoitus ei tuottanut tulosta. Niinpä otetaan käyttöön suunnitelma C ja se toteutetaan ulkona, sitten joskus.

Hallilla puuhasteltiin Entin kanssa kontakteja, opeteltiin keppejä, jarrutuksia, kiertoja ja itsensä kokoamista. Entin on välillä vaikea hahmottaa, että sillä on takapää ja -jalat, joten tällaiset harjoitukset on ihan hyviä, vaikkei mihinkään pitkälle edettäisikään. Katsotaan nyt. Pääpaino on sanalla rauhallisuus ja itseoivaltaminen. Mihinkään ei ole kiire ja tarkoitus on, että Entti osaa koota itsensä ja hypätä huolellisesti. Entin askel on niin hurjan pitkä, että se tuo omat haasteet. Mutta kivaa meillä oli, puuhastella :)

Olen miettinyt koirien kanssa treenaamista ja tavoitteellisuutta loman aikana enemmän. Aikanaan, kun treenasin Hopin kanssa, olin joka päivä harjoittelemassa jotakin. Koiratreenejä päivästä toiseen eikä juuri muuta elämää.

Melkein voisi sanoa, että ylitin itseni, kun loman aikana kävin hallilla niin usein. Olen kuitenkin jo jonkun aikaa potenut huonoa omaatuntoa siitä, kun en joka päivä jaksa treenata tai kun pitäisi käydä kisoissa ja kokeissa enemmän. Voisin toistaa ensimmäisen kappaleen siitä miten tykkään nykyään enemmän puuhastella ja olla koirien kanssa kuin treenata tavoitteellisesti. Tai sekin on varmaan väärä sana. Kyllä mä haluan opettaa asiat kunnolla, tavoitteellisesti ja käydä kisoissa, mutta treenaamisvauhti ja sitä kautta edistyminen on hidastunut.

Väännän vielä veistä haavassa, kun luen aktiivisten ihmisten blogeja, jotka aamuisin treenaavat tokoa, iltapäivällä käyvät spurttaamassa agitreeneissä ja illaksi ehtivät vielä pk-treeneihin. Miten niillä riittää virtaa..? Saisinkohan mäkin vähän ylimääräistä. Kyllä mä silti vakuutan itselleni, että koirat on ihan onnellisia. Ainakin pääpiirteissään. Ne ovat terveitä, saavat olla pihalla riehumassa niin paljon kuin haluavat, saavat juosta lenkeillä irti, jne. Yritän silti puuhastella vähän useammin jatkossa. Oman mielenrauhani vuoksi.

Tavallista tammikuuta

Näköjään olen laiskistunut blogin kirjoittamisessa. Aina välillä olen melkein ryhtynyt naputtelemaan, mutta sitten onkin tullut jotain muuta. Yhteenvetona kuitenkin, että mitään ihmeellistä ei nyt tammikuun aikana ole tapahtunut. Sellaista tavallista harmaata (tai valkoista) arkea, joka sopii mulle erittäin hyvin.

Astan kanssa ollaan käyty muutamia kertoja hallilla sekä ryhmätreeneissä että yksikseen treenaamassa. Lisäksi meillä on nyt projekti, josta tarkemmin ehkä joskus myöhemmin. Tykkään tosi paljon opettaa koirille jotain pieniä piperryksiä, joihin eri tokojutut mm. kuuluu. Astan valikoimiin kun ei toko kuulu, niin sen kanssa on pää lyönyt sisätreeneissä vähän tyhjää. Nyt meillä on kuitenkin projekti, jossa harjoitellaan mm.oikean puolen sivulle tuloa ja siinä kulkemista. Hauskaa, virkistävää ja erilaista.

Entti taas on hinkannut tokoa. Ja nimenomaan hinkannut, erityisesti kaukoja. Sisätiloissa tekniikka i-s-i ja m-s-m osalta alkaa näyttää aika hyvältä ja pääsen jo joidenkin metrien päähän. Ulkona tai hallissa pitää tehdä lähempää, koska siellä vire on korkeampi ja virhemahdollisuus kasvaa.

Tunnari pitäisi ottaa treeniohjelmaan. Mulla on tekosyinä se, että ulkona on kylmä ja sisällä en halua sitä tehdä. Suurin syy on kuitenkin se, että inhoan sitä kaikista liikkeistä eniten, mutta ei auta, pitää ottaa niskasta kiinni. Kokonaisia liikkeitä ja useampia peräkkäin pitäisi myös tehdä enemmän.

Kevät tulee taas väkisinkin ja sen huomaa pidentyneistä päivistä ja valon lisääntymisestä. Joka kevät mulle iskee jonkinlainen eläinkuume, joka kyllä jatkuu eritasoisena pitkin vuotta. Viime vuoden ”eläinostos” oli vain akvaario, jota olen kyllä jo vuosikaudet halunnut. Tällä hetkellä koiranpentukuume nostaa päätään. Ei auta, tässä laumassa on ihan riittävästi tekemistä vielä vuosiksi, vaikka toisaalta sitä ei koskaan tiedä, aina voi haaveilla ja toisaalta pysyä ajan hermolla surffaillessa netistä pentusuunnitelmia. Samin kauhuksi olen väläytellyt mahdollisuutta ihan muun rotuiseenkin, vaihtelu kun saattaa virkistää. Hopin takia pitää osittain myös  hillitä pentukuumetta. Se varmaan pakkaisi reppunsa lopullisesti ja vaihtaisi osoitetta.

Kulunut vuosi ja uuden vuoden pohdintaa

Viime vuonna en kirjoittanut mitään varsinaisia tavoitteita tälle vuodelle tai ajatuksia menneestä vuodesta. Nyt ajattelin korjata asian, kun niitä on jälkikäteen ihan mukava katsoa. Mennään koirakohtaisesti.

Hopi:
Hopi pysyi koko vuoden terveenä eikä ontunut yhtään. Ihan mielettömän ihanaa. Käytiin terveystarkeissa kokonaisvaltaisessa tutkimuksessa ja kotiin lähdettiin priima-arvosanan kanssa. Lisäksi Hopi humputteli mukana treeneissä, koska en raaski jättää sitä kotiin tai olla kotona treenamatta sen kanssa. Se menee edelleen ihan solmuun onnesta, kun pääsee tokoilemaan.
Toiveita ensi vuodelle: Toivottavasti tämä vuosi uusiutuu eli kroppa pysyy kunnossa. Samalla tavalla Hopi jatkaa sivussa tekemistä, joten niihin ei mitään uusia ajatuksia ole tulossa. Terveys on pääasia.

Asta:
Astan kanssa tavoitteena oli startata agikisoissa ja toiveena oli yhden nollan tekeminen ykkösissä tämän vuoden aikana. Toiveet ylittyivät moninkertaisesti. Asta sai nollat ykkösistä ja ehti vielä juoksemaan yhden nollaradan kakkosissakin. Mulle tämä oli oikeasti ihan hirvittävän iso juttu enkä oikein pysynyt perässä. Asta kyllä on kulkenut hyvin, mutta silti. Lisäksi Sami paimensi koko kesäkauden aktiivisesti, mutta ei mennyt kisoihin.
Toiveita ensi vuodelle: Kai se täytyy laittaa niinkin hurja tavoite, kuin kolmosiin siirtyminen. Sen jälkeen en oikein tiedä mitä on tavoitteena. Mua ei yhtään kiinnosta SM-kisat tai karsinnat. Valioitumista varten voisi tietty ajatella yrittää nollia kerätä, mutta nollat kolmosista tuntuu aika kaukaiselta. Tosin niin tuntui tämän vuoden alussa nollat ykkösistä ja kakkosistakin. Toisaalta haluan, että kaikki tittelit on virallisia myös paperilla ja Astaa tuskin näyttelyihin koskaan haluan viedä. No, pitää ehkä miettiä tavoitteita sitten, jos siirrytään kolmosiin.
Paimennuksen osalta mulla ei ole tavoitteita, koska se on Samin juttu. Tulevana kesänä taatusti paimennetaan, se on selvä, mutta johtaako se kisoihin, jää nähtäväksi.

Entti:
Entin kanssa suunnitelmissa oli tokon ALO- ja AVO-luokkien suorittaminen sekä käyminen MH-luonnekuvauksessa. Kaikki suunnitelmat toteutuivat. Alemmissa luokissa käytiin molemmissa kerran, alo keväällä ja avo syksyllä. Lokakuussa piipahdettiin MH:ssa. Se oli mielenkiintoinen kokemus ja Entti suoriutui siitä reippaasti. Kesällä se harjoitteli ahkerasti paimennusta enemmän Samin kanssa ja vähäsen mun kanssa.
Toiveita ensi vuodelle: Tarkoituksena on startata voittajassa. Jos selvitään yhdellä/ kahdella kerralla,  niin ehkä syksyllä kokeillaan evl:ssä. Lisäksi yritän ottaa ohjelmistoon jälkeä nyt enemmän ja suunnitellummin kuin aikaisemmin. Jos saataisiin tehtyä hyvät pohjat, niin voisin ajatella kisaamista vuonna 2014. Tämä riippuu aikataulusta ja mun kyvystä osata organisoida sitä. Syksyllä tavoitteena on suorittaa BH-koe. Enttikin jatkaa kesällä paimennusta ja toivottavasti pääsisi kisoihin asti. Tämä on sitten taas Samista kiinni.

Päivi:
Tavoitteena ensi vuonna on kasvattaa omaa kuntoa, saada fysiikkaa paremmaksi eli kaiken kaikkiaan liikkua enemmän ja monipuolisemmin. Tämäkin pitää tehdä suunnitellusti, koska ilman suunnitelmaa en taatusti tule tekemään niin paljon kuin haluaisin. Tänä vuonna keksin uimisen ja sitä jatkan varmasti ensi vuonnakin. Sen rinnalle pitää keksiä jotain muuta ja yritän viritellä juoksukenkiä asemiin.

Joululomasta sen verran, että ollaan lepäilty, syöty hyvin ja puuhasteltu koirien kanssa. Ihanan rentouttavaa. Eilen oltiin koko päivä Rymättylässä ja koirat pääsivät parin kuukauden tauon jälkeen lammasjuttuihin. Lampolassa piti vaihtaa useammalle porukalle paaleja, joten Asta pääsi hommiin. Tällä kertaa myös Entti pääsi tekemään vähän enemmän ja siitähän alkaa kuoriutumaan ihan kelpo sisäkoira. Mikään muu laji tai tekeminen ei herätä koirien silmissä sellaista paloa, mikä lampaiden kanssa touhuaminen. Paalien vaihto oli henkisesti taas sen verran rankkaa, että uni maistui paremmin kuin pitkään aikaan. Molemmat koirat suoriutuvat tehtävistään hienosti ja Mikko sai paalit vaihdettua jouhevasti Astan pitäessä eläimet paikoillaan.

Hopi 11 v.

Hopilla oli tänään syntymäpäivä. Aloitettiin jo eilen juhliminen sillä, että se pääsi hallille mukaan. Tänään vielä uudestaan ja oli se onnellinen! En varmaan koskaan saa toista tuollaista koiraa, jonka silmät loistaa noin suuresta innosta, kun saa tehdä tokoa.

Hopi on pysynyt kuluneen vuoden hyvässä kunnossa ja tästä olen kyllä tosi onnellinen, koska Hopin kohdalla se ei ole mikään itsestäänselvyys. Mieleltään se on edelleen kuin pikkupentu, mutta fyysisiä ongelmia jännitän. Niitä kun tulee vanhoille koirille joka tapauksessa ja Hopilla se puoli ei edes alunperin ole ollut priimaa. Kuitenkin, tällaisia hyviä vuosia on toivottavasti vielä edessä…

*Meinasin melkein unohtaa*
Lokakuun lopussa pidettiin pienimuotoinen pentuetapaaminen F-pentueen osalta ja saatiin siis ikuistettua sisarukset samaan kuvaan. Kovin ratkiriemukas ei tapaaminen sisarusten osalta ollut eli hyvin on taidettu pärjätä ilmankin nämä vuodet ;) Mutta hyvin onnistuivat kuvan ottamisen ajan teeskentelemään, että muita ei ollut olemassakaan. Oli tosi mukavaa, että saatiin tapaaminen järjestettyä ja kiva oli nähdä, että kaikki sisarukset olivat vielä voimissaan. Kiitos Annalle kuvasta!

Seita, Hopi ja Tino