Kesätyöt alkoivat

Perjantai-iltana suunta kohti Rymättylää. Sami lähti edellä pyörällä ja mun piti autolla jossain vaiheessa napata kiinni ja pitää juomatauko. En ehtinyt, oli sitten perillä ennen mua. Ihan kiva vetäistä iltalenkiksi vajaa 50km.

Illalla vaan oltiin, syötiin ja nautiskeltiin hyvästä ilmasta ja seurasta. Lampolaan oli kyllä pakko päästä katsomaan oxford-karitsoja, kun niistä oli kuullut niin paljon. Ja olihan ne hauskan näköisiä, ihania karvaturreja! Meille olisi mahtunut autoon hyvin muutama mukaan eikä Sanna oli ehkä ihan heti huomannut. Siellä ollessa syntyi vielä yksi lisää. Kuviakin on, kunhan Sami saa kamerastaan ne purettua.

Lauantaina kävin aamulla koirien kanssa lenkillä ja tein esineruudun metsän reunaan. Entille vain yksi esine, joka tuli yhdellä pistolla takaisin. Sitten Hopi, joka sai etsiä kaikki kolme ja hyvin löytyi. Lopuksi Asta sai hakea pari esinettä ja nekin löytyi. Poiskävellessä lensi kurki ihan vierestä ja laskeutui noin 50 m päähän. Siinä sitten koirien kanssa katseltiin sitä kaikessa rauhassa. Välillä se aina huuteli ja ääni kiiri pitkin peltoa. Muuten oli ihan hiljaista ja yön jäljltä osin vielä sumuakin. Ahmin taas talteen sitä fiilistä.

Aamupäivällä harjoittelin leikkitätiä ja leivoin lasten kanssa pullaa ja sitten koira-/lammaspuuhasteluihin. Mentiin Samin kanssa vielä uudestaan rapsuttelemaan oxford-lapsia. Sen jälkeen seitsemän uuhta pellolle ja paimennushommiin. Tai itse istuin tuolilla pellon reunalla ja vaan katselin. Koirat pääsi ensimmäistä kertaa talven jälkeen ulos lampaiden kanssa. Astalla perinteisesti kaasu hieman herkässä. Miten se ei voi siirtää aksassa ilmenevää kuuliaisuuttaan pellolle? Kehityskeskustelun jälkeen rauhoittui hieman, hetkeksi. Lampaat oli kyllä tosi hyviä. Liikkuivat hyvin alta pois, mutta pysähtyivät heti, kun koirakin pysähtyi.

Entti oli aika nöyrää poikaa ja sille meni yllättävän kivasti asiat läpi. Se taas sitten jumii herkemmin, mutta Sami sai suht helposti korvat siltä osin auki. Sami meni myös Sannan Elsan kanssa ja niillähän meni yllättävän hyvin. Elsasta saisi helposti tosi näppärän ja kivan koiran. Sannan treenipainostus jatkuu…

Paimennellessa meni useampi tunti, toki pidettiin ihan kunnon taukoja välillä ja harjoitukset olivat sellaisia, että lampaat eivät kovin paljon joutuneet edes liikkumaan. Kaaria, pysähtelyjä, kuuntelua, jarrun hallintaa. Siinäpä ne. Oilin tokokurssin ollessa vielä hyvässä muistissa pyysin Samia kokeilemaan Astan kanssa kuunteluharjoituksia. Ja siinä kosahti. Alussa oli ihan sama mitä Sami sanoi, niin Asta oletti, että tietty käsky tuli ja lähti liikkeelle. Näitä sitten jatkossa lisää.

Paimennuksen jälkeen tein Entille vielä kevään ensimmäisen jäljen pellolle. Ei mitään hajua kuinka pitkä, mutta pellon päästä päähän kuitenkin ja välissä vähän mutkittelua. Suurin osa nameista jäi, mutta Entti meni maltillisesti jäljen päällä. Hopi sai sitten tulla imuroimaan jäljelle jääneet ruoat ja tasan söi muuten ihan kaikki.

Eilen käytiin vielä ensimmäistä kertaa laskemassa Raision lampaat. Joukossa oli ihan pieniä karitsoja, jotka eivät koirista tajua vielä mitään. Ne painelivat pukkilaukkaa koirien perässä samaan aikaan, kun koirat yrittivät ohjata uuhia oikeisiin paikkoihin. Onneksi sekä Asta että Entti osaavat olla lasten kanssa nätisti. Oli se silti aika huvittavan näköistä. Eilen ei sitten ollut Entilläkään oikein korvia. Sehän pysyy hanskassa joo, mutta yritti tehdä omiaan eikä noudattaa ohjeita. Sen silmän käyttö on myös niin vahvaa, että se helposti uppoutuu sinne omaan maailmaansa ja herättely tähän päivään vaatii vähän tekemistä.

Tästä se kuitenkin lähtee, kesä ja kärpäset ja lampaat ja ihan kaikki :)

Ps. Entin tunnari näyttää tosi, tosi hyvältä. Oon ihan innoissani, jos suunta menee jatkossakin näin. Ajatusta mukana, varma ja hyvällä vauhdilla molempiin suuntiin.

 

Älämölön poistamista

Olen niin kevätihminen! Ihana ilma, ei liian kuuma, mutta ei tarvitse pukeutua toppavaatteisiinkaan. Treenattukin ollaan joka ikinen päivä. Harmi vaan, kun kaikki pitää tehdä kesällä enkä osaa talvella tehdä mitään järkevää. Aika loppuu harrastusten kanssa kesken.

Viime lauantaina oltiin Oili Huotarin tokokurssilla Entin kanssa. Entti oli extrapaha ääntelyn ja älämölön kanssa, mikä sinänsä oli hyvä, että päästiin miettimään keinoja. Oili kysyi alussa, että onko se ahdistunut ja mä veikkasin sitä, mutta sitten kun tehtiin liikkeitä Oilin vielä häiriköidessä, niin juu ei, ei ollut ahdistunut. Päinvastoin, itse liikkeet meni kivalla asenteella ja hyvin eikä reagoinut häiriöihin. Oili totesi, että Entti ei suhtaudu tokoon vakavasti vaan vähän sellaisella ”hällä väliä”- asenteella. Se onkin totta, mutta sellainen Entti vaan on. Entin elämänasenne on muutenkin sellainen lupsakka, joten en usko, että saan ikinä sitä ottamaan tokoa ”työnä”. Ainoa asia minkä se ottaa työnä on paimennus. Niin, ja takaisin vielä, pallo pitää nyt laittaa piiloon seuraavaksi kahdeksi vuodeksi ja vain sosiaalista/ namipalkkaa. Johonkin katosi se koira, mikä oli rauhallinen tokossa…

Jatkossa niin, että annan ennen treenejä Entin hillua lelun kanssa yksikseen, mieluiten noin vartti (hyvä aika, tämä testattiin). Sen jälkeen lelu pois, kehän viereen odottamaan, juuri ennen suoritusta heitän vielä kasan nameja maahan, käskyllä kehään ja töihin. Kehässä vain sosiaalista palkkaa ja muutama nami. Kokeiltiin toisella kierroksella ja Entti oli paljon parempi. Keskittyi eikä ölissyt.

Viikolla sitten heti tositoimiin ja meni Espoossa sikahienosti eikä äänellyt ollenkaan! Oli tosi, tosi hyvä muutenkin. Sen verran joustan tuosta ei-palloa-kehään-asiasta, että kun opetan uutta, niin palkkaan kyllä lelulla. Treenattiin esim. ohjattua ja siinä kyllä sai tulla lelulle kapulan noston jälkeen. Hanskassa olevien liikkeiden kanssa treenataan sitten palkkaamattomuutta. Maanantaina saatiin hyvää harjoitusta p.olokavereiden kanssa. Rivissä koikkeri, hoffi, pumi, aust.terrieri ja afgaani. Ei yhtään bc:tä! Afgaanin kohdalla Entti mietti tosissaan, että mikä se on, mutta itse p.olot meni hyvin. Sekä istuminen että makuu.

Astan kanssa päästiin eilen tauon jälkeen agitreeneihin ja ne meni kohtuu hyvin. Parin viikon tauolla oleminen kaikesta oli aika raskasta sekä Astalle että meille. Se oikeasti meni pitkin seiniä. Onneksi sillä kasvaa kynnet normaalistikin nopeaan tahtiin, joten taisi olla tässä kohtaa pienoinen pelastus.

Treenit jatkuu. Lisää tunteja, kiitos.

Köpöttelyä ja maahanmenon vaikeutta

Asta joutuu nyt hetkeksi syrjään kisa- ja treenikentiltä. Lauantaina siltä katkesi treeneissä kynsi ja nyt se köpöttelee jalka paketissa siihen asti, kunnes uusi kynsi on kasvanut. Toivottavasti siihen ei menisi kovin montaa viikkoa. Paimennuskausi kolkuttelee jo nurkan takana…

Tällaista fiilistä odotellessa.

Entin kanssa ollaan harjoiteltu tokoa ahkerasti. Ihanaa, kun pääsee ulos ja kuiville hiekkakentille. Luoksetulon maahanmeno tökkii ja se taitaakin olla seuraavan kurssin aihe, jollei jotain uutta kriisiä ilmaannu siihen mennessä. Maahanmenon sijaan Entti pysähtyy vauhdista istumaan. Kovin loogista?

Viime viikon kootut

Torstaina käytiin Astan kanssa Balance-tunnilla. Asta oli aika näppärä. Kotona aloitetaan nyt harjoittelemaan takajalkojen lattamista erilaista tasojen päälle sekä kaikkien jalkojen laittamista yhtä aikaa tasojen päälle. Entti hyötyy tästä todennäköisesti vielä enemmän, joten sen kanssa harjoitukset myös ohjelmistoon.

Muistettavaa: Koira pitää olla suorassa, etu- ja takajalat tasoissa toisiinsa nähden ja tasoilta pitää kävellä alas. Pään kääntämiset eri suuntiin, kun on tason päällä.

Balancesta mentiin agilitytreeneihin ja ne menivätkin aika hulvattomasti. En ollut ehtinyt hallille kisojen jälkeen tekemään palauttavaa treeniä, joten Astalla meni vähän turhan lujaa :) Treenilistalle putki-kontakti-erottelu ja lisäksi jatketaan, ylläri, ylläri, vaikeita keppikulmia kovasta vauhdista. Kolmantena mun pitää opetella esteiden merkkaukset, luottaa siihen, että Asta ottaa ne ja lähteä jo kohti seuraavaa estettä.

Lauantaina oli vuorossa Korrien kurssi Entin kanssa. Riitan vuoro oli ensin ja siellä pohdittiin kauko-ongelmaa. Todennäköisesti meidän ongelma on peräisin ihan pentuajoista ja siitä etten jo silloin miettinyt kokoamista sekä sitten siitä, että Entistä kasvoi tuollainen rotjake, jolla kropan hallinta ei tule luonnostaan. Lisäksi se luonnostaan I-S vaihdossa venyy ryhdikkääseen asentoon, jolloin sen on mahdotonta siirtyä taaksepäin takaisin istumaan. Edelleen se on myös liikaa ajatuksissa kiinni namissa. Painonsiirtoharjoituksia pitää jatkaa ja sitten otetaan vähän apuvälineistöä käyttöön. Jalkojen väliin laitetaan hihna, keppi, tms. ja kun se on noussut seisomaan, sen pitää peruuttaa esteen taakse takaisin istumaan. S-M vaihtoon opetan sille nenätargetin, joka laitetaan etujalkojen väliin, jolloin se automaattisesti peruuttaa taaksepäin.

Olen nyt treenaillut näitä ja tehnyt sen verran lisäyksiä, että Entin kummallakin puolella on nami. Ei kuitenkaan ihan vieressä. Yritän saada sen keskittymään vaihtoihin ja irrottamaan ajatuksen palkasta. On tää vaan vaikeeta. Kotona kokeilin huvikseni Astan kanssa ja se siirtyy taaksepäin niin paljon näppärämmin. No, minkäs Entti koolleen mahtaa, näillä mennään :)

Iltapäivällä Pekan oppeihin ja aiheena tunnari.Tässä koin valaistuksen! Pekka piilotti ensin yhden kapulan 10m päähän ja teki samalla hiekkaan merkit ikään kuin muillekin kapuloille. Ekalla etsintäkierroksella Entti pyöri hetken, mutta löysi oman. Palautus oli huono tai lähinnä eteentulo vino.

Seuraavaksi testattiin niin, että Pekka laittoi kasan vieraita puoliväliin ja reitistä vähän sivulle. Oma taas 10m piiloon. Pekka totesi, että jos Entti menee vieraille, mun pitää kutsua se pois. Sinnehän se meni eli oli menossa kapuloille näöllä eikä hajulla. Tuli helposti pois, toisto ja sama juttu. Pekka kävi muistuttamassa, että oma oli piilotettu pidemmälle ja kolmannella kerralla menikin sinne hyvin. Vilkaisi kyllä vieraita, mutta jatkoi matkaa. Tehtiin muutamia toistoja ja Pekka siirsi vieraita kapuloita keskemmälle ja vähän levitti niitä. Lopulta Entti meni niistä yli etsimään kauempana olevaa omaa kapulaa. Lamppu siis syttyi.

Jatkossa muistettavaa: Siirrä vieraita kohti omaa. Piilota muutamia vieraita, ettei Entti opi, että oma on aina piilossa. Piilota vieraita, mutta jätä oma näkyville. Kapulat tai ainakin etsittävä aina 10 metrissä. Kun Entti ottaa oman kapulan, ole hiljaa ja kehu aikaisintaan vasta, kun on tehnyt päätöksen lähteä tuomaan. Näin olen tehnytkin ja kisoissahan se menee myös näin. Jos ottaa väärän, ala puhumaan mitä tahansa. Ei mitään kieltämistä tms. vaan ylipäätään puhumista. Tällöin koira oppii, että väärän nostamisesta alkaa ääni, oikeasta ohjaaja on hiljaa.

Keskusteltiin myös siitä, että kun tunnari on niin herkkä liike, pitää olla tarkkana, että tietää koiran todellakin etsivän ohjaajan hajua eikä vahingossa jotain muuta. Tästä oon ihan innoissani, Entti todella tuntui tajuavan, mitä siltä haluan. En ole osannut opettaa, vaikkei tuossa sinänsä mitään erityistä ollut. Nyt vaan sain konkreettisesti apua :)

Yksi puuttuu vielä

Pääsiäisenä juostiin perjantaina ensin TSAU:lla kolmella radalla ja maanantaina ATT:lla kahdella. TSAU:n radat menivät enemmän tai vähemmän räpiköimiseksi. Asta oli pihalla kuin pääsiäisnoita TSAU:n hiekkapohjalla. Hyvää oli se, että kontakteilta lähti vasta luvan kanssa.

Ekalla radalla oli jotenkin epävarma, meni tosi varovasti puomin ja keppivirhekin tehtiin, tosin tämä meni mun piikkiin. Tokalla radalla lensi sitten rimat ja taas keppimoka. Viimeisellä radalla Astalla oli jo pohjaan tuntumaa, rimat pysyivät ylhäällä, mutta itse tein yhden ohjausvirheen (=kielto) ja Asta mokasi taas kepit. Kepit menivät nimenomaan Astan piikkiin, koska viimeisen radan kohdalla olin päättänyt, että jollei mikään muu onnistu, niin kepit tehdään kunnolla. Melkein nollavauhdista, lähes suora linja ja tokaan väliin. Pöh.

Joku tietysti oli heti sitä mieltä, että Asta on jumissa tms. Se ei kuitenkaan ole pudotellut rimoja lähiaikojen treeneissä ja viimeksi torstai-illalla teki pitkää rataa. Lisäksi viime keväänä kävi ihan samalla tavalla, kun siirryttiin sisältä ulos kentälle. Parissa ekassa treenissä rimat lenteli ennen kuin hiekkakenttä tuli tutummaksi. Joten omasta mielestä syy on se, että Astalla nyt on vaan niin vähän kokemusta erilaisista pohjista. Ollaan menossa joka tapauksessa hierottavaksi, joten tuleepahan sekin puoli tsekattua

Maanantaina sitten ATT:n pari rataa. Eka rata oli helppo. Jotenkin kammottavan helppo, että tuli melkein sellainen olo, että pakko onnistua. Onneksi sain tuollaiset ajatukset työnnettyä pois ja keskityttyä radalla vain menemään este kerrallaan. Asta hyppäsi hyvin, kepit onnistuivat, kontaktitkin menivät hyvin ja vain yksi kökkö kohta tuli pussin jälkeisessä elämässä. Niinpä sitten nollalla maaliin ja sijoituksissa kolmanneksi.

Toisella radalla mokasin tiukassa kulmassa tehdyn valssin olemalla Astan edessä. Tuo kohta olikin ainoa kohta radalla mitä mietin ja minkä ohjaus ei tullut selkäytimestä itsestään. Rima alas ja tuo kohta harjoiteltavaksi. Lisäksi Asta ilmeisesti liukastui, sillä tippui puomin ylösmenolta alas. Loppukuviot ok ja tulokseksi 10.

Nyt sitten vielä se yksi nolla ja sitten suhataan kolmosissa :o

Entin kanssa virittelin tiistaina tauon jälkeen tokoa ulkona. Muutamia pieniä pätkiä seuraamista, jääviä ja kaukoja ja sehän toimi hirmu kivasti. Tokomotivaatio pitäisi kaivaa nyt pikaisesti jostain esille ja vähän treenatakin, kun runsaan viikon päästä on kurssi. Sinne ei kehtaa ihan kylmiltään mennä…

Loma loppui…

…mutta olipa ihanaa! Yläkerran remontti saatiin myös aloitettua. Se ei nyt sinänsä ole mitenkään rentouttavaa, mutta pakko tehdä. Mä vastaan perinteisesti ruokahuollosta ja miehet remontoi. Siitä tulee hieno :)

Viime viikonloppu oltiin Rymättylässä ja kahden päivän ajan oltiin pääasiassa ulkona. Olen huomannut, että nautin nykyään hirveästi siitä, että koirat saa olla mukana eikä niiden tarvitse kökkiä sisällä. Tai kai olen aina tykännyt, mutta jotenkin nyt se on korostunut. Viime sunnuntainakin oltiin ulkona noin kuusi tuntia. Käytiin meren jäällä kävelemässä, metsässä keräämässä Sannan lasten kanssa kaneille oksia, koirat olivat lampolassa apuna paalien vaihdossa ja pyörittiin muuten vaan pihalla. Ei siis varsinaisesti mitään treeniä, mutta väsyneempiä ne joka tapauksessa olivat kuin esim. agi- tai tokotreenien jälkeen.

Viikolla kävin maanantaita lukuunottamatta joka päivä hallilla. Välillä treenattiin ratoja, välillä hiottiin pieniä yksityiskohtia. Välillä olin yksin, välillä treenasin Julian ja välillä Karoliinan kanssa. Pete kävi myös testaamassa Astan kanssa menoa ja hyvinhän se sujui. Kiitos kaikille neuvoista ja avuista, niitä me tarvitaan. Eilen sain Astan jopa tekemään kontaktivirheen tai siis lähtemään ilman lupaa. Hyvä juttu, sillä nyt pääsin puuttumaan kunnolla.

Koskaan ei näköjään pitäisi sanoa, että ei koskaan. Opeteltiin myös Entin kanssa esteitä :) Toko tökkii taas ja odotan, että jäät sulaa pois, niin pääsee kunnolla treenaamaan. On ihan turha esim. tarkentaa luoksetulon tai ruudun paikkoja, kun Entti liukuu tahtomattaan väärään kohtaan. Tunnarin kanssa tehty sisäharjoitus ei tuottanut tulosta. Niinpä otetaan käyttöön suunnitelma C ja se toteutetaan ulkona, sitten joskus.

Hallilla puuhasteltiin Entin kanssa kontakteja, opeteltiin keppejä, jarrutuksia, kiertoja ja itsensä kokoamista. Entin on välillä vaikea hahmottaa, että sillä on takapää ja -jalat, joten tällaiset harjoitukset on ihan hyviä, vaikkei mihinkään pitkälle edettäisikään. Katsotaan nyt. Pääpaino on sanalla rauhallisuus ja itseoivaltaminen. Mihinkään ei ole kiire ja tarkoitus on, että Entti osaa koota itsensä ja hypätä huolellisesti. Entin askel on niin hurjan pitkä, että se tuo omat haasteet. Mutta kivaa meillä oli, puuhastella :)

Olen miettinyt koirien kanssa treenaamista ja tavoitteellisuutta loman aikana enemmän. Aikanaan, kun treenasin Hopin kanssa, olin joka päivä harjoittelemassa jotakin. Koiratreenejä päivästä toiseen eikä juuri muuta elämää.

Melkein voisi sanoa, että ylitin itseni, kun loman aikana kävin hallilla niin usein. Olen kuitenkin jo jonkun aikaa potenut huonoa omaatuntoa siitä, kun en joka päivä jaksa treenata tai kun pitäisi käydä kisoissa ja kokeissa enemmän. Voisin toistaa ensimmäisen kappaleen siitä miten tykkään nykyään enemmän puuhastella ja olla koirien kanssa kuin treenata tavoitteellisesti. Tai sekin on varmaan väärä sana. Kyllä mä haluan opettaa asiat kunnolla, tavoitteellisesti ja käydä kisoissa, mutta treenaamisvauhti ja sitä kautta edistyminen on hidastunut.

Väännän vielä veistä haavassa, kun luen aktiivisten ihmisten blogeja, jotka aamuisin treenaavat tokoa, iltapäivällä käyvät spurttaamassa agitreeneissä ja illaksi ehtivät vielä pk-treeneihin. Miten niillä riittää virtaa..? Saisinkohan mäkin vähän ylimääräistä. Kyllä mä silti vakuutan itselleni, että koirat on ihan onnellisia. Ainakin pääpiirteissään. Ne ovat terveitä, saavat olla pihalla riehumassa niin paljon kuin haluavat, saavat juosta lenkeillä irti, jne. Yritän silti puuhastella vähän useammin jatkossa. Oman mielenrauhani vuoksi.

Ultraamalla huippukuntoon

Eilinen oli tällaiselle kaupungissa asuvalle, mutta henkisesti maalla parhaiten viihtyvälle lomapäivä, vaikka kaikille muille osallistujille se olikin työpäivä. Lomapäivä siksi, että se on niin erilaista mitä normaali arki ja saa puuhastella lampaiden ja koirien kanssa.

Menin aamulla Rymättylään ja tiedossa oli uuhien ultraus tulevaa karitsointia ajatellen. Kun runsaat 100 lammasta, jotka eivät ihan itsestään eläinlääkärin tutkittavaksi kävelleet, oli ultrattu, olo oli kuin olisin rankemmankin urheilusuorituksen tehnyt. Vanhemmat uuhet oli aika helppoja ultrata, mutta erityisesti nuoret texelit ja oxfordit olivat haasteellisemmasta päästä. Tällaista kun tekisi päivät pitkät ei paljon tarvitsisi kuntosalien laitteita käyttää. Joo, ultraamista ei nyt ympäri vuoden harrasteta, mutta onhan tuo lampurin homma muutenkin vähän erilaista kuin oma työni, jossa nökötän 8 tuntia tiiviisti tietokoneen kimpussa.

Kivaa oli ja paljon karitsoja odotettavissa muutamien viikkojen päästä. Olin ultraamisen lisäksi apuna Astan kanssa paalien vaihdossa. Mahtoikohan olla peräti ensimmäinen kerta, kun me tehtiin se yhdessä..? Mutta ei ongelmia, Asta hoiti homman rutiinilla. Mulla jäisten verkkojen poistaminen paalien ympäriltä ei sitten ihan rutiinilla mennytkään ;)

Asta on kyllä niin liikuttava työinnossaan. Jos jokainen meistä menisi työpaikalleen aina yhtä innoissaan, tekisi työnsä poikkeuksetta tuolla tarmolla ja ylityötkin menisi siinä sivussa, niin johan tässä olisi jo kaikki maailman työt hoidettu :)

Eilinen päivä oli pehmeää laskua lomailuun. Ensi viikon saa lomailla ihan kokonaan :)

Kaksi vitosta ja kaksi kakkossijaa

Siinä tiivistetysti eilisen ATT:n kisan tulokset. Kisataukoa on ollut muutamia kuukausia ja treenitaukoa puolitoista viikkoa, kun en töiden takia ole päässyt hallille. Ajatuksena oli katsella, että missä mennään.

Agiradat oli jonkun tuomariharjoittelijan tekemiä, jonka nimeä en muista ja joita Anders Virtanen sitten tarkkaili. Kivoja ratoja, ei mun mielestä mitenkään pahoja. Niinpä olin vähän yllättynyt, että joka säkäluokassa tuli hirvittävän vähän nollia.

Ekalla radalla Asta oli unohtanut avata korvat kontakteilla ja rontti varasti sekä puomilta että keinulta ennen lupaa. Keinun varastamisen jälkeen olin parin esteen jälkeen jo niin myöhässä, etten ehtinyt väistää valssin jälkeen alta pois, joten Asta tiputti riman. Kontakteilta varastamisen takia mulla oli koko radan ajan sellainen kaaoksellinen mielentila.

Toiselle radalla lähdin sillä mielellä, että kontakteillahan pysytään, lähdetään vasta luvan saamisen jälkeen ja piste. Ja niin Asta pysyikin. Yhdessä kohdassa olin itse jälleen kerran ihan liian myöhässä, väärällä puolella koko estettä ja Asta hyppäsi vauhdilla siitä läpi melkein mun syliin. Rima taas alas. Sen jälkeen ok ja saatiin vielä suoriltaan sellainen hyppy-putki ohjaus sujumaan. Asta kun kyselee jokseenkin paljon eikä meno aina ole niin sujuvan näköistä. Toisaalta hyvä tällaisella tumpelommalla ohjaajalla, että se ei koskaan oikeastaan lähde näpeistä minnekään, mutta joskus olisi ihan kiva, jos osaisi vähän irrota enemmän.

Molemmilta radoilta tuloksena vitoset ja mun suureksi yllätykseksi sijoituttiin molemmilla radoilla toiseksi. Olen tyytyväinen, ettei nollat vielä, vahingossakaaan, napsahtaneet, sillä meidän pitää kyllä harjoitella ja molempien saada varmuutta ennen kolmosia. Asta tienasi itselleen vähän ruokaa sekä ilmaisen kisastartin, joten ihan tuloksellinen päivä ;)

Jotain pitää kyllä tehdä, että kontakteilta lähdetään vasta luvan saatua, mutta en saa mitenkään samanlaista tilannetta siirrettyä treeneihin.

Voihan, kun keksin ehkä toimivan keinon

Maanantai-iltana istuin ahdistuksen kanssa alas ja aloin miettimään miten hyvät kaukot ja Entin saisi mahdutettua samaan lauseeseen. Pohdinnan tuloksena ahdistus joutui lähtemään ensin teoriassa ja treenin jälkeen kokonaan.

Tuumasta toimeen. Poistin ensin takapalkan. Se ei selvästikään ole toiminut niin kuin olisi pitänyt. Oikeastaan Entti etenkin S-I vaihdossa on mennyt herkästi vinoon, jolloin ajatus ei ole ollut asennonvaihdossa vaan palkassa. Ja Entti pitää nimenomaan saada _ajattelemaan_. Laitoin Entin asemiin ja imurin putken vielä esteeksi eteen, osittain itseni, osittain Entin takia.  Sitten naksu ja namit käyttöön.

Ensimmäisessä I-S vaihdossa ponnahti reippaaseen ryhtiin, takajalat pysyivät kuitenkin paikoillaan. Menin palkkaamaan, mutta Entin piti ensin luopua kunnolla namista eikä mitenkään päin houkuteltaessakaan saanut tavoitella vaan pikemminkin kääntää katsetta pois. Yes:llä sai luvan ottaa. Tällä tavalla namikättä ”väistäessään”, se automaattisesti siirsi painoa taaksepäin ja S-I vaihto onnistui aika näppärästi. Toistoja, toistoja ja toistoja ja sieltähän alkoi löytyä toivottua huonoryhtisyyttä :)

Mietin myös tarkasti omia käsimerkkejä ja yritän tehdä niistä vieläkin selkeämmät. Sisällä tehdään nyt tätä jumppaa sekä namista luopumista ja ulkona kuuriluonteisesti vain M-I-M vaihtoja, jotta saan ahdistuksen häviämään, varmuuden takaisin ja harjoiteltua taas pitkältä matkalta.

Eilen tehtiin toistoja ja tänään myös ja toistaiseksi näyttää paremmalta kuin ennen. Ei se auta märehtiä ongelmista (oli kyseessä mikä tahansa asia, ei siis pelkästään koirajuttuja) vaan miettiä miten sen saa ratkaistua tai asiat etenemään toivottuun suuntaan. Itse olen vähän kärsimätön ja haluaisin asioiden toimivan suht nopeasti, joten tällainen harjoittelu parantaa kyllä mun hermorakennetta ;) Tää on ehkä yksi niitä tokon koukuttavia puolia. Vielä kun saisi samanlaisen fiiliksen tunnariin ;P

Tänään oli vielä Astan kanssa agitreenit. Siinä kyllä tuppaa usko loppumaan kesken, kun kroppa ei käänny, niin se ei käänny ja kädet lepatteli löysästi eri suuntiin. Asta parka. Treenikaverit yritti kyllä parhaansa mukaan neuvoa ja opastaa, siitä heille iso kiitos…