Voihan kaukot

Ja voihan ahdistus. Alan totisesti olemaan epätoivoinen Entin kaukojen osalta. Se ei vaan opi eikä tajua. Mietin jo, että pitäisikö opettaa sille sekatekniikka ts. seisomisessa siirtäisi jalat taaksepäin…

Ongelma on nimenomaan I-S ja S-I vaihdot. Entillä on aina ollut takapalkka, seisomisessa en käytä enää käsimerkkiä vaan pelkkä suullinen ja eilenkin se _käveli_ muutamia askeleita eteenpäin ja oli selkeästi sen näköinen, että mä en tajua! Metrin päästä onnistuu joo, mutta jos lisään matkaa kahteen, ei tajua enää. Olen ollut tosi tarkka etäisyyden lisäämisessä, mutta silti koko homma hajoaa, jos matkaa tulee vähänkään lisää.

Jollei Entti suoranaisesti siirry eteenpäin, niin sitten se ainakin venyttää itsensä kunnon ylvääseen ryhtiin, josta on ihan mahdotonta siirtyä taaksepäin niin, että takajalat pysyisi paikoillaan. Taisin viime kirjoitukseen laittaa, että ulkona ottaa nyt painetta eikä mikään ihme, jos on yhtä pihalla kuin viereinen lumiukko.

Painonsiirtoja pitäisi harjoitella, mutta mä en osaa opettaa. Kaiken kaikkiaan sen takapään käyttöä pitäisi vahvistaa ja muistuttaa, että sillä on myös takajalat, mutta miten? Christa näytti syksyllä sitä jumppaamista, mutta tollasen ison, aikuisen rotjakkeen kanssa en vaan osaa. Ollaan me kuitenkin yritetty. Olen nyt tehnyt tätä nyt 2,5 vuotta eikä me edistytä.

Apua!?!

 

Tiivistelmä viimeiseltä viikolta

Harjoitukset on jatkuneet ja tässä jotain yhteenvetoa. Viime viikon lauantaina käytiin Karoliinan kanssa hallilla. Karoliinalla oli tosi kiva harjoitus, jonka kiemuroista selvittiin yllättävän kivasti Astan kanssa. Sunnuntaina mentiin Entin kanssa yhteistreeneihin, jossa alun mielentilan virittelyt onnistui, mutta seuraamisen hinkkaaminen ja kaukot saivat aikaan piippausta. Jostain syystä Entti ahdistuu nyt ulkona tehtävistä kaukoista. Sisällä taas ennakoi vaihtoja tosi herkästi, mutta on hiljaa. Yksi lisäsyy taisi olla myös se, että pitkästä aikaa oli muita, vieras paikka ja ehkä sitten keskittyminen ei niin täydellistä, en tiedä.

Sunnuntain jälkeen olin jotenkin tosi ärsyyntynyt. Niinpä maanantaina treenasin Espoossa p-paikalla yleisen hälinän keskellä. Meni hyvin, varmasti ja mikä tärkeintä, oli ihan hiljaa. Tästä tuli sitten parempi mieli, mutta toisaalta aiheuttaa lisää pohdintaa mietintämyssyyn Entin mielen hallinnasta.

Keskiviikkona sain pikaisesti harjoiteltua hallissa, jossa oli peilit. Ihan luksusta! Seuraaminen näytti kivalta, tosin aloituksissa pudottaa kontaktin muutaman askeleen ajaksi nyt koko ajan. No, se on sitä viilaamista sitten. Yritän nyt saada kokonaisuutta pysymään kasassa ja suun kiinni.

Keskiviikkona oli myös Astan agitreenit. Julia oli tehnyt kakkosluokan radan missä ei oikeastaan ollut kuin yksi paha kohta, jota en osannut ohjata. Tähän saatiin hyvät neuvot ja sitten se sujuikin. Muuten oli sellainen hyvän mielen rata :)

Torstaina kotitokoa olohuoneessa. Perjantaina oli vapaa päivä, niin ihanaa. Heitin Samin töihin ja jatkoin siitä hallille. Ensin Entin kanssa tokot pohjalle. Aika hyvä asenne, tosin vähän meinaa mennä hallilla yli. Tehtiin melkein kaikkia voi-luokan liikkeitä. Luoksetulon seiso-pysäytyksessä totesin, että otan käsimerkin takaisin. Saan pysähtymään sata kertaa paremmin niin. Lyhyeltä matkalta Entti toppaa sanallisesti hyvin, mutta pitkältä matkalta liukuu ihan liikaa, vaikka takapalkkakin on käytössä.Tätä on kuitenkin kokeiltu melkein puoli vuotta ja voihan sen sanallisen ottaa takaisin, jos käsimerkki syystä tai toisesta alkaa olla huono.

Astan kanssa mentiin valmista rataa. En vaan osaa tehdä mitään omaa, kun olen yksin. Saatiin kuitenkin aikaiseksi kivoja kiemuroita. Mä en vaan lakkaa ihmettelemästä miten Asta voikin olla niin näppärä siinä lajissa. Se on oikeasti lahjakas agikoira ja jollain paremmalla ohjaajalla olisi jo ties missä. Se keskittyy niin kivasti, menee maltilla, kuuntelee, rimat pysyy jne. Edelleen, vaikka tietää jo tasan tarkkaan mistä agilityssa on kyse.

Eilen mentiin sitten Rymättylään. Lampolassa oli taas useampi paali vaihdettavana ja sovittiin, että Sami käy ne Mikon ja koirien kanssa vaihtamassa. Tällä kertaa siis myös Entti pääsi tositoimiin mukaan. Me tehtiin sisällä laskiaispullia sillä aikaa, joten en ollut näkemässä, mutta kuulemma hyvin oli hommat hoidettu. Entillä ei ole juurikaan kokemusta paalien vaihdosta ja lauma paalia odottavia lampaita tuijottamassa oli välillä vähän jännittänyt, mutta Astan avustuksella nekin tilanteet oli saatu ratkaistua. Kyllä siitä vielä hyvä paimenpoika tulee <3

Lisäksi tehtiin tietysti taas ihana, pitkä metsälenkki. Oli muuten outoa olla metsässä, kun siellä oli ihan hiljaista. Kesällä kuuluu sentään lintujen ääniä, mutta nyt ei yhtään mitään.

Tavallista tammikuuta

Näköjään olen laiskistunut blogin kirjoittamisessa. Aina välillä olen melkein ryhtynyt naputtelemaan, mutta sitten onkin tullut jotain muuta. Yhteenvetona kuitenkin, että mitään ihmeellistä ei nyt tammikuun aikana ole tapahtunut. Sellaista tavallista harmaata (tai valkoista) arkea, joka sopii mulle erittäin hyvin.

Astan kanssa ollaan käyty muutamia kertoja hallilla sekä ryhmätreeneissä että yksikseen treenaamassa. Lisäksi meillä on nyt projekti, josta tarkemmin ehkä joskus myöhemmin. Tykkään tosi paljon opettaa koirille jotain pieniä piperryksiä, joihin eri tokojutut mm. kuuluu. Astan valikoimiin kun ei toko kuulu, niin sen kanssa on pää lyönyt sisätreeneissä vähän tyhjää. Nyt meillä on kuitenkin projekti, jossa harjoitellaan mm.oikean puolen sivulle tuloa ja siinä kulkemista. Hauskaa, virkistävää ja erilaista.

Entti taas on hinkannut tokoa. Ja nimenomaan hinkannut, erityisesti kaukoja. Sisätiloissa tekniikka i-s-i ja m-s-m osalta alkaa näyttää aika hyvältä ja pääsen jo joidenkin metrien päähän. Ulkona tai hallissa pitää tehdä lähempää, koska siellä vire on korkeampi ja virhemahdollisuus kasvaa.

Tunnari pitäisi ottaa treeniohjelmaan. Mulla on tekosyinä se, että ulkona on kylmä ja sisällä en halua sitä tehdä. Suurin syy on kuitenkin se, että inhoan sitä kaikista liikkeistä eniten, mutta ei auta, pitää ottaa niskasta kiinni. Kokonaisia liikkeitä ja useampia peräkkäin pitäisi myös tehdä enemmän.

Kevät tulee taas väkisinkin ja sen huomaa pidentyneistä päivistä ja valon lisääntymisestä. Joka kevät mulle iskee jonkinlainen eläinkuume, joka kyllä jatkuu eritasoisena pitkin vuotta. Viime vuoden ”eläinostos” oli vain akvaario, jota olen kyllä jo vuosikaudet halunnut. Tällä hetkellä koiranpentukuume nostaa päätään. Ei auta, tässä laumassa on ihan riittävästi tekemistä vielä vuosiksi, vaikka toisaalta sitä ei koskaan tiedä, aina voi haaveilla ja toisaalta pysyä ajan hermolla surffaillessa netistä pentusuunnitelmia. Samin kauhuksi olen väläytellyt mahdollisuutta ihan muun rotuiseenkin, vaihtelu kun saattaa virkistää. Hopin takia pitää osittain myös  hillitä pentukuumetta. Se varmaan pakkaisi reppunsa lopullisesti ja vaihtaisi osoitetta.

Kulunut vuosi ja uuden vuoden pohdintaa

Viime vuonna en kirjoittanut mitään varsinaisia tavoitteita tälle vuodelle tai ajatuksia menneestä vuodesta. Nyt ajattelin korjata asian, kun niitä on jälkikäteen ihan mukava katsoa. Mennään koirakohtaisesti.

Hopi:
Hopi pysyi koko vuoden terveenä eikä ontunut yhtään. Ihan mielettömän ihanaa. Käytiin terveystarkeissa kokonaisvaltaisessa tutkimuksessa ja kotiin lähdettiin priima-arvosanan kanssa. Lisäksi Hopi humputteli mukana treeneissä, koska en raaski jättää sitä kotiin tai olla kotona treenamatta sen kanssa. Se menee edelleen ihan solmuun onnesta, kun pääsee tokoilemaan.
Toiveita ensi vuodelle: Toivottavasti tämä vuosi uusiutuu eli kroppa pysyy kunnossa. Samalla tavalla Hopi jatkaa sivussa tekemistä, joten niihin ei mitään uusia ajatuksia ole tulossa. Terveys on pääasia.

Asta:
Astan kanssa tavoitteena oli startata agikisoissa ja toiveena oli yhden nollan tekeminen ykkösissä tämän vuoden aikana. Toiveet ylittyivät moninkertaisesti. Asta sai nollat ykkösistä ja ehti vielä juoksemaan yhden nollaradan kakkosissakin. Mulle tämä oli oikeasti ihan hirvittävän iso juttu enkä oikein pysynyt perässä. Asta kyllä on kulkenut hyvin, mutta silti. Lisäksi Sami paimensi koko kesäkauden aktiivisesti, mutta ei mennyt kisoihin.
Toiveita ensi vuodelle: Kai se täytyy laittaa niinkin hurja tavoite, kuin kolmosiin siirtyminen. Sen jälkeen en oikein tiedä mitä on tavoitteena. Mua ei yhtään kiinnosta SM-kisat tai karsinnat. Valioitumista varten voisi tietty ajatella yrittää nollia kerätä, mutta nollat kolmosista tuntuu aika kaukaiselta. Tosin niin tuntui tämän vuoden alussa nollat ykkösistä ja kakkosistakin. Toisaalta haluan, että kaikki tittelit on virallisia myös paperilla ja Astaa tuskin näyttelyihin koskaan haluan viedä. No, pitää ehkä miettiä tavoitteita sitten, jos siirrytään kolmosiin.
Paimennuksen osalta mulla ei ole tavoitteita, koska se on Samin juttu. Tulevana kesänä taatusti paimennetaan, se on selvä, mutta johtaako se kisoihin, jää nähtäväksi.

Entti:
Entin kanssa suunnitelmissa oli tokon ALO- ja AVO-luokkien suorittaminen sekä käyminen MH-luonnekuvauksessa. Kaikki suunnitelmat toteutuivat. Alemmissa luokissa käytiin molemmissa kerran, alo keväällä ja avo syksyllä. Lokakuussa piipahdettiin MH:ssa. Se oli mielenkiintoinen kokemus ja Entti suoriutui siitä reippaasti. Kesällä se harjoitteli ahkerasti paimennusta enemmän Samin kanssa ja vähäsen mun kanssa.
Toiveita ensi vuodelle: Tarkoituksena on startata voittajassa. Jos selvitään yhdellä/ kahdella kerralla,  niin ehkä syksyllä kokeillaan evl:ssä. Lisäksi yritän ottaa ohjelmistoon jälkeä nyt enemmän ja suunnitellummin kuin aikaisemmin. Jos saataisiin tehtyä hyvät pohjat, niin voisin ajatella kisaamista vuonna 2014. Tämä riippuu aikataulusta ja mun kyvystä osata organisoida sitä. Syksyllä tavoitteena on suorittaa BH-koe. Enttikin jatkaa kesällä paimennusta ja toivottavasti pääsisi kisoihin asti. Tämä on sitten taas Samista kiinni.

Päivi:
Tavoitteena ensi vuonna on kasvattaa omaa kuntoa, saada fysiikkaa paremmaksi eli kaiken kaikkiaan liikkua enemmän ja monipuolisemmin. Tämäkin pitää tehdä suunnitellusti, koska ilman suunnitelmaa en taatusti tule tekemään niin paljon kuin haluaisin. Tänä vuonna keksin uimisen ja sitä jatkan varmasti ensi vuonnakin. Sen rinnalle pitää keksiä jotain muuta ja yritän viritellä juoksukenkiä asemiin.

Joululomasta sen verran, että ollaan lepäilty, syöty hyvin ja puuhasteltu koirien kanssa. Ihanan rentouttavaa. Eilen oltiin koko päivä Rymättylässä ja koirat pääsivät parin kuukauden tauon jälkeen lammasjuttuihin. Lampolassa piti vaihtaa useammalle porukalle paaleja, joten Asta pääsi hommiin. Tällä kertaa myös Entti pääsi tekemään vähän enemmän ja siitähän alkaa kuoriutumaan ihan kelpo sisäkoira. Mikään muu laji tai tekeminen ei herätä koirien silmissä sellaista paloa, mikä lampaiden kanssa touhuaminen. Paalien vaihto oli henkisesti taas sen verran rankkaa, että uni maistui paremmin kuin pitkään aikaan. Molemmat koirat suoriutuvat tehtävistään hienosti ja Mikko sai paalit vaihdettua jouhevasti Astan pitäessä eläimet paikoillaan.

Asta oli paras…

… ja meni ja voitti TSAU:n kakkosluokan agiradan! Tuli kyllä vähän puskista. Meille voitto kakkosluokassa ja vasta kolmas kisa..? Ei se ihan täydellisen sujuva rata ollut, mutta erityisen iloinen olen siitä, että tehtiin onnistunut takaakierto (mun elämäni eka kisoissa), kepeille Asta jarrutti kovasta vauhdista (Jes!) ja kontakteilta lähti vasta luvan kanssa.

Toinen rata tuntui vaikeammalta ja siellä oli enemmän kaikenlaisia kiemuroita. Suoritus levisi lopulta kohtaan, jossa ajauduin ihan liian pitkälle saattamaan ja jäin sitten seuraavassa kohdassa liikaa jälkeen. Sen seurauksena Asta hyppäsi yhden hypyn väärin päin.

Tajusin tässä pohtiessani, että en oikeastaan taaskaan jännittänyt juurikaan. Pari kertaa olen jännittänyt ykkösluokassa niin paljon, että tuntui, etten saa henkeä eikä jalat liiku, mutta eilen ei ollut mitään tuollaista. Voi olla, että hommaan vaikuttaa se, etten voi käyttää aikaa juurikaan jännittämiseen, kun Asta vaatii 100% huomion odotteluaikana. Lisäksi koen, että jos pääsen näkemään radan hyvissä ajoin ennen tutustumista enkä lähde ensimmäisten joukossa, niin saan käytyä sen niin monta kertaa päässä läpi, että on jotenkin suht varma olo. Outoa silti, kun tunnetusti olen suuren luokan jännittäjä.

Asta oli radalla taas oma kiva itsensä. Kun ohjaan oikein, Asta menee tosi nätisti, kuuntelee kivasti, hyppää hyvin, jne. Kun menin toisella radalla sössimään ohjausta, tuli sieltä välittömästi pari ponnekasta ilmaisua siitä, että voisitko nyt edes yrittää ;)

Meidän treeniporukalla oli ihan superpäivä. Jaana ja Doomi tekivät tuplanollan lauantaina, Julia ja Eino ykkösluokassa yhden nollan, Karoliina ja Maximus taas kakkosluokassa peräti kaksi nollaa ja sitten Astan yhden nollan :)

Hopi 11 v.

Hopilla oli tänään syntymäpäivä. Aloitettiin jo eilen juhliminen sillä, että se pääsi hallille mukaan. Tänään vielä uudestaan ja oli se onnellinen! En varmaan koskaan saa toista tuollaista koiraa, jonka silmät loistaa noin suuresta innosta, kun saa tehdä tokoa.

Hopi on pysynyt kuluneen vuoden hyvässä kunnossa ja tästä olen kyllä tosi onnellinen, koska Hopin kohdalla se ei ole mikään itsestäänselvyys. Mieleltään se on edelleen kuin pikkupentu, mutta fyysisiä ongelmia jännitän. Niitä kun tulee vanhoille koirille joka tapauksessa ja Hopilla se puoli ei edes alunperin ole ollut priimaa. Kuitenkin, tällaisia hyviä vuosia on toivottavasti vielä edessä…

*Meinasin melkein unohtaa*
Lokakuun lopussa pidettiin pienimuotoinen pentuetapaaminen F-pentueen osalta ja saatiin siis ikuistettua sisarukset samaan kuvaan. Kovin ratkiriemukas ei tapaaminen sisarusten osalta ollut eli hyvin on taidettu pärjätä ilmankin nämä vuodet ;) Mutta hyvin onnistuivat kuvan ottamisen ajan teeskentelemään, että muita ei ollut olemassakaan. Oli tosi mukavaa, että saatiin tapaaminen järjestettyä ja kiva oli nähdä, että kaikki sisarukset olivat vielä voimissaan. Kiitos Annalle kuvasta!

Seita, Hopi ja Tino

Videopäivityksiä

Vihdoin saatiin koneelta ulos videot syksyn tapahtumista ja tässä ne nyt sitten ovat. Videokuva on kyllä armoton. Astan kanssa kädet heiluu mihin sattuu ja oma juokseminen näyttää ajoittain tosi töksähtelevältä. Entin kanssa taas nykii kädet ja pää ihan liikaa, joten noihin ylimääräisiin apuihin pitää kiinnittää huomioita :) Harjoitukset jatkuu…

Astan agikisa

Entin tokokoe

Entin MH, osa 1
Entin MH, osa 2

Back to basics

Älä oleta, että voit jatkaa siitä mihin ennen taukoa jäit tai jopa suoraan vaikeuttaa harjoituksia. Tällä viikolla loppui tauko sekä agilityn ja tokon osalta ja mä vaan reteesti oletin, että hommat jatkuu siitä mihin yli kuukausi sitten jäätiin. No ei jatkunut.

Keskiviikkona oltiin Astan kanssa agilitytreeneissä. Oma liikkuminen tuntui siltä, kuin olisi ollut kymmenen kilon puntit jaloissa ja tahmealta se varmaan näyttikin. Huitelin käsillä minne sattuu ja sitten ihmettelin, että miksi Asta ei mene putkeen, kun käsi näyttää kohti kattoa. Asta taas oli taantunut keppien kohdalla eikä osannut mennä vaikeista kulmista ollenkaan. Tai ei se ole koskaan hyvin osannut, mutta nyt ei mennyt edes helpotettuna. Käsky kävi, että kaikki vapaa-aika pitää jatkossa käyttää keppien treenaamiseen tai sitten mun pitää opetella juoksemaan niin lujaa, että olen aina ennen Astaa kepeillä ohjaamassa sen oikeaan väliin. Voi varmaan miettiä kumman vaihtoehdon valitsin ;)

Tänään oli lyhyempi työpäivä ja sen kunniaksi mentiin sitten hallille harjoittelemaan mitäpä muuta kuin keppejä. Otin ohjurit avuksi ja niistä huolimatta Asta yritti alussa mennä väärään väliin. Tarpeeksi toistoja, niin johan alkoi sujumaan ja lopussa myös ilman ohjureita. Lisäksi palkkailin kontakteilta ja tein jotain samoja ohjauskuviota mitä keskiviikon treeneissä, mutta en tiedä sille nimeä. Kädet meni kuitenkin oikein ja Asta sinne minne pitikin :)

Meillä oli Julian kanssa sovittu tokotreenit, joten aloitin herättelemään Enttiä taas tokojuttuihin. Aika puihinhan ne meni, mutta kivaa oli. Entti on kyllä niin uros ja niin putkiaivo. Aloitin siis suoriltaan siitä mihin ennen taukoa jäätiin ja kokeilin jopa vaikeampia juttuja. Sitten kun ei osannut eikä tajunnut mitä pyysin, niin alkoi kuulumaan jo piippaustakin. Miksi mun pitää aina kantapään kautta tajuta, että Enttiä ei vaan voi vetäistä tauolta kylmiltään ja yrittää tehdä suoriltaan vaikeita juttuja. Julia myös häiriköi kiitettävästi (ihan tarkoituksella ;) ) ja sekin pitää ottaa ohjelmistoon jatkossa. Ehkä tosin vähän lievemmällä tyylillä, ettei pikkupojan pää mene ihan sekaisin.

Illalla menin vielä kuokkimaan belgitreeneihin ja siellä tehtiin hyppynoutoa, ruutua ja seuraamista. Kahdessa ensimmäisessä ei mitään erityistä, mitä nyt noutojen kohdalla pitää jatkossa vaan muistaa aina palkata heitosta eikä päästää kapulalle. Seuraamisessa sain hyviä vinkkejä takapään käyttöön ja ylipäätään pitää ottaa siinä nyt tehokuuri. Oletettavasti käännökset paranee, kun takapää tulee paremmin mukaan. Kiva oli päästä treenaamaan vähän vieraampien kanssa, niin tulee uusia ajatuksia ja ideoita.

Tästä se agilityn ja tokon treenaus taas vähitellen käynnistyy :)

Torstaina oli Astan rokotuskäynti ja nappasin Hopin samalle reissulle mukaan yleistarkistusta varten. Ajattelin, että kun se tulee jo 11v., niin voisi vähän kuunnella sydäntä, ottaa verikoetta, jne. Kaikki oli oikein hyvin; sydän hakkasi reippaasti, ylimääräisiä patteja ei löytynyt, sisäelimet tuntui tunnusteltaessa ihan ok:lta ja verikoetuloksissakaan ei mitään erityistä. Aavistuksen harmaakaihia oli molemmissa silmissä, mutta silti kuulemma ikäisekseen hyvännäköiset silmät. Kaiken kaikkiaan Hopi sai arvosanaksi 10+. Toivottavasti jatkuu samaa rataa vielä pitkään. Tiistaina oli myös pikainen pentuetapaaminen, mutta siitä kuvien kanssa joskus toiste tarkemmin :)

MH-luonnekuvauksessa

Viime perjantaina töiden jälkeen suunnattiin Tiinan kanssa auton nokka kohti Kuopiota. Tarkoituksena oli osallistua lauantaina poikien kanssa MH-luonnekuvaukseen. Meillä on näköjään tapana tehdä kerran vuodessa tuollaisia vähän kauemmaksi suunnattuja matkoja, vaikka ehkä lähempänäkin olisi tarjolla vastaavia. Viime vuonna tehtiin se täsmäisku Seinäjoen näyttelyyn :)

Yövyttiin Cumulus-hotellissa ja syötiin hyvin sekä illalla että aamulla. Aamiaispöydässä ollessamme soi puhelin ja pyydettiin, että voisimmeko tulla mahdollisimman nopeasti paikalle. Ensimmäinen koira oli jossain jumissa matkalla ja toisen koiran omistaja peruuttanut osallistumisen. Vähän iski ahdistus, kun oltiin suunniteltu, että mennään hyvissä ajoin paikalle, ulkoilutetaan koirat ja katsotaan edellinen koira ennen Enttiä. Pikaisesti siis Maaningalle, ilmoittautuminen ja koirien ulkoilutus. Edellisen koiran suoritus jäi katsomatta.

Kuvaus alkoi sirun tarkistamisella ja sen jälkeen käveltiin kerran yleisön ympäri ja mentiin testinohjaajan (TO) luokse. Kirjoitan tähän kohta kohdalta osiot. Videomateriaaliakin on olemassa ja lisään ne tänne jossain vaiheessa.

1a Kontakti; tervehtiminen: 4, ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b Kontakti; yhteistyö: 4, lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta
1c Kontakti; käsittely; 3, hyväksyy käsittelyn
2a Leikki 1; leikkihalu; 4, leikkii- aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
2b Leikki 1; tarttuminen; 3, tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
2c Leikki 1; puruote ja taisteluhalu; 3, tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/ korjailee otetta
3a Takaa-ajo 1.kerta; 1, ei aloita
3b Tarttuminen 1.kerta; 1, ei kiinnostu saaliista
3c Takaa-ajo 2.kerta; 1, ei aloita
3d Tarttuminen 2.kerta; 1, ei kiinnostu saaliista
4 Aktiviteettitaso; 4, tarkkaavainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen
5a Etäleikki; Kiinnostus; 3, kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
5b Etäleikki; Uhka/aggressio; 1, ei osoita uhkauseleitä
5c Etäleikki; Uteliaisuus; 1, ei saavu avustajan luo
5d Etäleikki; Leikkihalu; 1, ei osoita kiinnostusta
5e Etäleikki; Yhteistyö; 1, ei osoita kiinnostusta
Entti meni etäleikkijän luo lopulta ja otti häneltä lelun, mutta aika oli jo mennyt umpeen, joten sen vuoksi kaikki kohdat merkittiin 1:ksi. Kuvaajat siis painottivat tätä, etten ihmettele, että miksi niin on kuvattu, kun se kuitenkin sinne meni.
6a Yllätys; pelko; 2, kyykistyy ja pysähtyy
6b Yllätys; puolustus/aggressio; 2, osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä
6c Yllätys; uteliaisuus; 4, menee haalarin luo, kun ohjaaja on edennyt puoliväliin
6d Yllätys; jäljelle jäävä pelko; 2, pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla
6e Yllätys; jäljelle jäävä kiinnostus; 2, pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla
7a Ääniherkkyys; pelko; 3, väistää kääntämättä pois katsettaan
7b Ääniherkkyys; uteliaisuus; 4, menee räminälaitteen luo, kun ohjaaja on edennyt puoliväliin
7c Ääniherkkyys; jäljellejäävä pelko; 1, ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita tai väistämistä
7d Ääniherkkyys; jäljellejäävä kiinnostus; 1, ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan
8a Aaveet; puolustus/aggressio; 2, osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä
8b Aaveet; tarkkaavaisuus; 4, tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja
8c Aaveet; pelko; 4, on enimmäkseen ohjaajan takana, vaihtelee paon ja kontrollin välillä
8d Aaveet; uteliaisuus; 5, menee katsomaan ilman apua
8e Aaveet; kontaktinotto aaveeseen; 4, ottaa itse kontaktia avustajaan
9a Leikki 2; leikkihalu; 4, leikkii- aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
9b Leikki 2; tarttuminen; 3, tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
10 Ampuminen; 1, ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön

Kaiken kaikkiaan olin Entin toimintaan oikein tyytyväinen. En oikein osannut odottaa etukäteen siltä mitään, koska harvemmin arkielämässä tulee esimerkiksi aaveita vastaan. Niidenkin kohdalla se toimi omasta mielestäni kauhean järkevästi. Se puhahteli ensin ja siirtyi sitten mun taakse haukkumaan. Aaveiden pysähdyttyä, päästiin taluttimesta irti ja Entti meni itse niiden luokse. Aaveilla on kädet ilman mitään suojia, joten kun Entti pääsi haistamaan kättä, se totesi, että jaa, nämä olikin vain ihmisiä ja sitten heiluikin jo häntä.

Räminälaitteen kohdalla se ei kauheasti hätkähtänyt ja meni sen jälkeen suoraan mun suureksi kauhuksi nostamaan jalkaansa viereiseen puuhun :D Ja mä kun yritin selittää, että nyt pitää suhtautua asiaan kuuluvalla vakavuudella.

Kuvaajina toimivat Jorma Kerkkä ja Mikael Laine. Maaningan maja oli kyllä tosi hieno paikka. Heillä on omaa maata 4ha, hieno ja lämpimä mökkirakennus, rantasauna, jne. Eipä ole kovin monella muulla koiraseuralla tuollaisia maita ja tiloja.

Kiva kokemus kaiken kaikkiaan :)